NUTSit Pikkujoulut!!

Tänäkään vuonna ei ole ollut kyllä montaa päivää, jolloin en olisi viettänyt osaa valveillaoloajastani sitoen lenkkitossuja jalkaani. Vaan eipä tuo mitään, koska se polku on jo kerran valittu, tarjoten sisältöä ja virikkeitä päiviini. Samalla tuo polku tarjoaa myös polttoainetta unelmilleni. Unelmille, joihin on uskottava ja jotka uskon kykeneväni saavuttamaan. Miten tämä kaikki sitten liittyy pikkujouluihin? Helposti. Kun unelmissa on pitkien vuorijuoksujen läpäiseminen, on NUTSin (Northern Ultra Trail Service) pikkujoulut suorastaan pakolliset kinkerit. Olin siis 29.11.2014 yhtenä muiden joukossa kiipeämässä Köykkyrin mäkeä ylös ja alas NUTS Köykkyri Pre-Xmas Uphill Racessa ja tietenkin 6 tunnin #perusmatka:lla.

Köykky

Köykkyrin mäki
(kuvaa saa isommaksi klikkaamalla)

Siinä siis lauantaina olin, mutaisen rinteen alaosassa, taas kerran muuttamassa jotenkin ruhoani sellaiseksi, ettei minun tarvitsisi lopettaa liikettä. Kello kymmenen meidät lähetettiin mäkeen. Onhan se tavallaan turhuutta kiivetä kuusi tuntea pientä laskettelumäkeä ylös ja tulla sivusta metsäreitin kautta takaisin alas, vain kiivetäkseen takaisin ylös, yhä uudelleen. Mutta koska elämä sinällään on turhuutta, ja kaikki toiminta päämäärätöntä kohellusta, on juoksu eräs parhaimmista elämän turhuuksista. Juoksuaskel on alkukantaisen yksinkertaista, vie helposti mukanaan ja aiheuttaa suunnattoman nälän kokea tuota yksinkertaista liikettä yhä uudelleen ja uudelleen.

Se mitä käytetään, kehittyy; Se, mitä ei käytetä, kuihtuu pois.

Edellinen toteamus on muinaisen lääkärin Hippokrateen käsialaa. Sillä hänen sanotaan viitanneen lihasten kasvuun (hypertrofia) ja surkastumiseen (atropia). Sitaatti osuu ja uppoaa toki monien muidenkin elämänsisältöjen kohdalla, mutta erityisen hyvin se sopii juoksua ajatellen. Harjoittelemalla paljon tulee väkisinkin hyvään kuntoon ja lopettamalla harjoittelun, kunto katoaa. Sitä ei voi säilöä. Ruhoa on harjoitettava säännöllisesti ja pitkäjänteisesti, myös tietynlainen suunnitelmallisuus on hyväksi, jos on aseittanut itselleen tavoitteita, ja minun mielestä, vaikka ei olisikaan. Nyt oli kaksi tuntia kulunut ja olin käyttämässä ja kehittämässä ruhoani tuossa mäessä. Olin alunperin ajatellut ottavani kilpailun hyvänä pitkänä harjoituksena, mutta niin se kilpailuvietti oli taas kuitenkin hieman päässyt viemään. Kaukolan Tommi oli ollut pakko päästää karkuun omille kierroksilleen, mutta mie olin kuitenkin hyvin ja tukevasti toisena ja ajattelin vain tarkkailla siltä sijalta kisan kulkua eteenkäsin. Tällä kertaa seuraaminen olikin helppoa, koska NUTSin Eppu antoi megafonin kautta mäkeen hyvin tilannetietoa kilpailun kulusta.

Kuten kaikissa pidemmissä suorituksissa, missä ruho asetetaan riittävän kovan fyysisen paineen ja rasituksen alle, tapahtuu myös psyykkistä aaltoilua kilpailun aikana. Mielialat vaihtelevat. Jossain kolmen ja neljän tunnin välissä oli vaikeampi hetki, mutta tiedän jo entuudestaan, että se menee ohi. Kun antaa mielelle ja ruholle mahdollisuuden, ne antavat kyllä mahdollisuuden saavuttaa unelmasi. Mihály Csíkszentmihályin lanseeraaman flow-käsitteen yksinkertaistettu toteutumisen ehto on, että käsillä olevien haasteiden tulee olla niitä kohtaavan yksilön kykyjen tasalla, tai parhaassa tapauksessa hitusen niiden yli. Jos kyvyt ylittävät haasteet, lopputuloksena on kyllästyminen. Jos haasteet ylittävät kyvyt liiaksi, lopputuloksena on huoli tai levottomuus. Jos haasteet ovat kuitenkin vain hieman kykyjen yläpuolella, yksilö pystyy kurottamaan niitä kohti väliaikaisesti hieman venymällä tai epämukavuusalueelle astumalla. Näin taso vankentuu, ehkä aluksi tosin hieman hankalalta ja inhottavalta tuntuneen haasteen myötä. Oman hieman kykyjeni yläpuolella olevan tasoni asetin tuon vaikeamman kolmen ja neljän tunnin välillä 100 kierrokseen. Laskeskelin, että siihen voisin pystyä, jos en anna ruholleni mahdollisuutta sipata ja jatkan suhtkoht samalla vauhdilla tuon mäen kipuamista ylös ja alas.

Köykky1
(kuvaa saa isommaksi klikkaamalla)

Harjoittelussa ja koko elämää koskettavassa flow-kokemuksessa on paljon samaa. Asteittain pikkuhiljaa kasvavia haasteita, asteittain pikkuhiljaa kasvavaa kehitystä. Ruholla ja mielellä on tässäkin suhteessa selkeä yhteys. Fyysinen harjoittelu kehittää myös mielen kykyä vastata haasteisiin. Niinpä tästäkin haasteesta selvisin oman itseni voittajana, olin taas kerran näyttänyt niin mielelleni kuin ruholleni, että en lopeta vaikka ne minulle sitä ajatusta kuiskailisivatkin. NUTSin pikkujoulut oli taas tänäkin vuonna voitettu, sain 100 kierrosta tuota mäkeä kasaan. Sijoituin toiseksi. Olin tyytyväinen. Miksen olisi? 11 kierrosta enemmän kuin edellisvuonna. Hyvä veto, mikä tosin on nyt muistuttanut etureisikivuilla jo kolmatta vuorokautta kilpailun jälkeen. On siis aika palautua ja onneksi aikaa on. Levon ja rasituksen suhde pitää vain jotenkin opetella pitämään hanskassa. Silloin kun on aika liikkua, on liikuttava, mutta ei liikaa. Silloin kun on aika levätä, on levättävä, mutta ei liikaa.

Tässä harrastuksessani suuretkin unelmat ovat tavoiteltavissa juuri tämänkaltaisten juttujen avulla. Vaikka en tässä hetkessä olisi kykeneviä vastaamaan niihin haasteisiin, joita unelmien toteutuminen vaatii, voin haastaa itseäni vähitellen, pienin askelin, ja kehittää tasoa omasta näkökulmasta ja lähtötasosta katsellen liki äärettömiin. Jonakin päivänä saatan sitten huomata, että joskus mahdottomalta tuntuneesta unelmasta ja haasteesta onkin tullut yksi taakse jäänyt välietappi aivan mielettömällä matkalla. Nämä pikkujoulut oli yksi askel ja välietappi kohti sitä jotakin vielä suurempaa mäkeä ja vuorta, jonka yli haluan kiivetä. Kiitoksia siis taas kerran NUTSin porukoille mahdollisuudesta ottaa tämä askel, oli hienoa olla taas kerran mukana ja viettää vielä erittäin mukava ilta saunomisen, jouluruokailun ja läpänheiton merkeissä kilpailun jälkeen. Elämässä pitää olla NUTSia!!

NUTS Köykkyri Pre-Xmas Uphill Race 2014 tulokset

Garminin data kilpailusta

Mainokset
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: