Vuosi 2014 nippuun ja mietteitä sekä haaste kuluvalle vuodelle 2015

Vuosi sitten pohdin tulevaa samalla tavalla kuin nyt. Silloin tähtäimet olivat Karhunkierros Ultratrail 80k, Marathon Du Mont-Blanc sekä BMW Berlin Marathon ja niitä kohti siis oli tarkoitus suunnata harjoittelu ja tekeminen. Simpukkakin kun tarvitsee sisäänsä hiekkaa hioakseen siitä helmen. Timantti puristuu paineessa. Kriisitön elämä odottaa haudassa ja niin edeskäsin.. Vuosi 2014 toi minulle 4749km juoksua, ja siihen muut liikunnat päälle.. Se on jo aika paljon vuorotyötä tekevälle harrastelijalle. Jossakin vaiheessa moni kuitenkin kohtaa pisteen, jossa harjoitus ei tunnu enää ”toimivan”, niin minäkin. Esiin alkaa tulla tuntemuksia, joita moni ei haluaisi kohdata: väsymystä, ahdistustakin… Tämänhän piti olla ihanaa! Jokainen arvaa, että ihan joka kerta lenkille lähteminen ei ole ollut noihin kilometreihinkään pelkkää riemua – vaikka pääosin toki on ollutkin. Mutta se hiekka, jota simpukka tarvitsee hioakseen helmen tai se paine, mikä puristaa timantin, se hiekka ja paine on juoksijalle nuo kilometrit. Jokainen lenkki, se joka tuntuu huonommaltakin, sellainen on nähtävä suuremman kokonaisuuden kannalta. Tottakai joskus on parempi jättää se lenkki väliinkin – jos siihen on hyvä syy. Hyvä syy ei kuitenkaan tarkoita mukavuudenhalua. Ja uskokaa pois. Jokainen kerta, kun olen lenkiltä tullut kotiin, jokainen kerta olo on ollut vielä tähän asti parempi kuin ennen lenkkiä. Kun jaksaa ottaa seuraavan askeleen, kun tekee oman osansa rehellisesti ja parhaansa mukaan, on koko Universumin kannattelema. Ja minä lupaan, että noihin kilometreihin mahtui hetkiä, kun tunsin olevani kuolematon. Se on villi tunne – ihan parasta. Niiden hetkien sekä tulevaisuuden haaveiden vuoksi jaksan harjoitella, niiden vaikeampienkin kilometrien aikana.

“Sankari on ihminen, joka kuuntelee vakavasti omia sisäisiä haaveitaan. Hän kuuntelee niitä niin vakavasti, että alkaa liikkua niiden suuntaan.”
Tommy Hellsten

Vuosi 2014 muutti harrastustani taas hieman enemmän noiden pidempien elämysjuoksujen suuntaan. Tottakai maraton, nimenomaan maantiemaraton on minulle yhä se juoksumatkojen Kuningasmatka ja tulee aina olemaan, mutta nautin haastaa itseäni myös pidemmillä suorituksilla ja kieltämättä menneen vuoden aikana osa minusta jäi vuorille ja synnytti minun omia sisäisiä haaveita. Löysin vuorijuoksut, minun elämysjuoksuni. Tulevaisuuden haaveet. Syntyi unelma. Aloin haaveilemaan, että jonakin päivänä olisin osallistunut ja läpäissyt kaikki Ultra-Trail World Tourin osakilpailut. Tulevaisuus näyttää onnistunko siinä, mutta ainakin yksi askel on jo otettu, kun onnistuin saamaan osallistumisoikeuden yhteen näistä osakilpailuista, joka on samalla minulle sarjan ensimmäinen osakilpailu, Lavaredo Ultratrailille. Toinen päätähtäin alkaneelle vuodelle tulee sitten olemaan taas se sama, mikä jäi menneenä vuonna tekemättä, eli Kuningasmatka maraton alle kolmen tunnin ja sitä lähdetään jahtaamaan näillä näkymin Terwamaratonille Ouluun, eli sinne missä juoksin vuonna 2011 ensimmäisen maratonini aikaan 4.36h. Olisikin todella hienoa rikkoa tuo raja juuri tuolla.

Niin. Mennyt vuosi olisikin ollut todella hieno, mutta harmittavasti tuo kolmen tunnin maraton rajan rikkominen ei aivan vielä kuitenkaan onnistunut. Muuten kyllä täytyy sanoa, että vuosi meni ihan mukavasti, jos ei jopa liki mainiosti. Heti alkuvuodesta juoksin Ouluhallissa Veteraanien torstaikilpailuissa 5000m ennätykseni 18.14’50min. Maaliskuussa oli 10km maantiejuoksun ennätyksen vuoro Iin testijuoksuissa, aikaan 38.05min. Karhunkierros Ultratrail 80km toukokuussa päättyi palkintopallille, olin kilpailussa kolmas, haastavissa olosuhteissa ajalla 12.19’40h . Noin kaksi viikkoa sen jälkeen juoksin Tornio-Haaparanta RajaRun tapahtumassa puolimaratonin ennätykseni 1.23’57h sijoittuen neljänneksi. Sitten olikin Marathon Du Mont-Blancin vuoro, todellinen elämys vuoristomaratonien maailmanmestaruuskilpailuissa, joka otti 5.02’18h. Ja kauden päätinkin sitten maratonennätykseeni 41st BMW Berlin Marathonilla ajalla 3:02,31h. Eli kaikenkaikkiaan upea vuosi, kun käytännössä jokaisella minulle tyypillisellä juoksumatkalla syntyi oma henkilökohtainen ennätys. Tältä pohjalta kyllä kelpaa ponnistaa kuluvaa vuotta eteenpäin ja kääntää katseita tulevaisuuteen ja siirtyä toteuttamaan yhä kovempia haasteita.

Niin ja se vuosi 2014, se on tässä

2014harj
(kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla ja sisältää kaikki minun vuoden 2014 harjoitukseni)

Entäs se minun haaste sinulle? Haaste kaikille tulevalle vuodelle: Haastan myös sinua antamaan tilaa houkutteleville haaveille, jotka eivät jätä mieltäsi rauhaan. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa kertarytinällä tolkuttomina irtiottoina – unelmiaan kohti voi kulkea myös hissukseen, askel askeleelta, sinulle ja elämääsi sopivaa tahtia. Usko minua: olet riittävän hyvä toteuttamaan unelmasi, ja riittävän arvokas, jotta ansaitset haluamasi. Niin, eikä sen tarvitse olla edes juoksua, ei edes liikkumista. Tee sitä mistä pidät. Unelmoi, haaveile, ja toteuta – Ja tottakai, Hyvällä höökillä 🙂

Advertisements
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: