25 ratakierrosta – 10000m ratajuoksukilpailu

Iin ratakymppi

Iin 10000m 36.15’6min. Kanta-askeltaja vetää viimeisiä kierroksiaan ja Adios Adizero Adios Boost takaa tasaista kyytiä radallakin.
(Kuva Tatu Luokkanen, aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Tiistai 25.5.2015. Tulen töistä kotiin yövuoron jälkeen aamulla puoli seiskan maissa ja on todella kylmä sekä sateinen kevätsää. Takana yövuorot ja alkaisi vapaat. Syön aamupalaa puoliväkisin vaikka ei ole niin nälkäkään, sinänsä kyllä tosi mainioita kauraleipiä graavilohella ja kananmunilla. Kummallista muuten, että yövuorojen jälkeen ei ole nälkä, vaikka yleensä olen aamuisin muuten tosi nälissäni aina. Toki tuo varmasti johtuu siitä, että on tullut valvottua yö, ja toisaalta syötyäkin yöllä. Yövuoroissa tosin syön aina kevyesti, tyypilliseen tapaan vuoron aikana meni alas mun yövuorolempparit; itsetehty banaani-puolukka-maustamaton jogurttimössö herajauheella terästettynä sekä hedelmäsalaatti, sisältäen tällä kertaa pilkotun omenan ja päärynän. Hyvää. Luonnollista. Vuoron aikana juon myös aika paljon vettä, kuten oikeastaan jokaisen työvuoroni aikana. On tullut otettua sellainen tavaksi, mukana kulkee kokoajan 0,7l vesipullo ja vähintään kerran se tulee yleensä täytettyä työvuoron aikana uudelleen. Laitan nukkumaan, illalla pitäisi taas vuorotyöläisen ponnistaa tehtaan varjosta urheilukentille. Tällä kertaa Iin keskusurheilukentälle 10000m ratajuoksukilpailuun. Jännää, elämäni eka kymppitonni radalla.

Herään tavanomaiseen yövuorokoomaan jo ennen puoltapäivää, normit vajaat viitisen tuntia tuli siis taas tempaistua yöunia – mutta täysillä nukuin! Onhan sekin sentään jotain! Raahaan parin viimeisen yövuorovuorokauden rasittamat kylmää kalisevat luuni ikkunan ääreen ja olen räjähtää nauruun. +3C lämmintä, vettä vihmoo ja takuulla vaakasuorassa. Kova merituuli kera kylmän vesisateen, onpahan sentään kotoista! Siitäpäs sitten perinteisen kisa-aamu punnituksen (61.7kg) kautta takaisin ruokapöytään, on tämä juoksuharrastus kyllä yhtä juhlaa, jatkuvasti saa olla syömässä, että jaksaisi. Seuraavat nelisen tuntia sujuukin einestäen, kisalaukkua pakaten ja vähän väliä ikkunasta vesisadetilannetta seuraillen – kovin on kovasateisia kuuroja väliin. Epävakaista, vaan onneksi itse olen tällainen rauhallinen otus, on sopivasti siis kontrastia. Syön tavanomaisesti pari tuollaista samanmoista kauraleipää kuin ennen tirsoja, lisäksi kaura-tattari uunipuuroa maapähkinävoilla (löysin muuten Ruåttin puolelta ihan älyhyvää maapähkinävoita) ja pähkinöillä tuunattuna sekä banaania ja juon tietysti kahvia sekä vettä. Spesiaalina tulee vedettyä kitusiin vielä työpaikalta kotiin raahaamani kasvisgratiinin ja jääkaapista löytyvät salaatin jämät. Pitää syödä pois ennenkuin menevät vanhaksi, ruuan roskiin heittäminen kun on niin turhaa. Hieman ennenkuin isken Wanhan Porwarirouvan tulille ja suuntaan sen keulan kohti Iin juoksujuhlia vetaisen vielä helttaan salaisen aseeni vatsalle. Ruåttalaista Kefiriä, herajauhetta ja banaania sisältävän smoothien – tää on hyvää ja tasaa vatsaa!

IMG_1716
Ruåttalaiset salaiset aseet, sokeritonta sekä suolatonta maapähkinävoita ja kefiriä
(kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Matka sujuu mukavasti tuulista ja sateista ilmaa ihmetellessä ja Mötley Cruen levyä kuunnellen. Keli ei kovasta tuulesta huolimatta kuitenkaan itseäni isommin huoleta, tuulee mistä tuulee – pääasia että tuulee. Minkäs tuolle tekee ja toisaalta on suht helppo olla ihan rauhallisin mielin. Tiedän, että olen hyvässä kunnossa ja että tämän kilpailun on tarkoitus kuitenkin olla hyvä valmistava kova kilpailu ennen Terwamaratonia. Viimeiset viikothan ovatkin menneet lähinnä lepäillessä ja kilpaillessa, ihan kuten kovan harjoituskauden jälkeen oli tarkoituskin. 27.4 juoksin puolimaratonin ennätykseni ja 1.5 maantiellä 5km ennätykseni. Tänään olisi vuorossa viimeinen valmistava kilpailu, 10000m ratakilpailu.

Paikalle saavun hyvissä ajoin, reilu tunti ennen starttia ja lisäkseni paikalla on vasta pari juoksijaa. Ilmoittaudun ja lähden verrailemaan Holapan Jounin kanssa. Jounihan on näiden seutujen kovimpia juoksijoita. Huhu kertoo, että Kärppien voittaessa SM-liigan kultaa ei Oululaiset sitä torilla juhlineet, vaan Jounin samana päivänä Iissä juoksemaa puolimaratonin 1.11 tulosta! Jouni on kyllä muutenkin sellainen kaveri, kenestä on helppo ottaa mallia. Mie olen Jounia fanittanut jo pidempään. On kova juoksija ja hyvin vaatimaton kaveri, jolla on aina aikaa vaihtaa ajatuksia muidenkin kanssa näissä tapahtumissa, ja on muuten mun mielestä käsittämättömän kova talvijuoksija. Vetää maantiekympin alle 35min käytännössä kelissä kuin kelissä. Siinä sitten verryttelyhölkkäillään Jounin kanssa ja naureskellaan takasuoralla vastaiseen puskiessa, että nyt ei ihan optimikeli kyllä ole. Verryttelen ympäri kenttää tavanomaisen verryttelyni. Reilut viitisen kilsaa kevyesti sisältäen noin kilsan pätkän kovaa juoksua. Ei tunnu oikein hyvältä, mutta ei huoleta. Mulla usein ennen kisaa juoksu tuntuu ihan surkealta ja silti pystyn tekemään hyvän suorituksen. Verryttelyn jälkeen vielä vessareissu, lätinää muiden kilpailijoiden kanssa ja pitkien verryttelyhousujen vaihto seuran ”pikkupöksyihin” eli kisashortseihin. Ekaa kertaa tänä vuonna jalassa. I like!! Vaikka keli kylmä onkin. Vaan kohta lämpenee.

Vihdoinkin starttihetki. Päätän iskeä rohkeasti itseni sisään kisaan ja lähteä lappamaan tutun kilpakumppanin Arton vanaveteen, vaikka tiedän, että ihan en taida Arton mukana (vielä) pysyä. Ollaan juteltu ennen starttia ja tiedän suurinpiirtein mitä aikaa Arto lähtee hakemaan. Mulle se on järkkykova, mutta ei ihan mahdoton, joten rohkeasti vain samaan junaan. Startti tulee taas kuin varkain, vaan pääsen tosi hyvin liikkeelle ja isken heti suunnitelmien mukaan Arton kantaan. Ensimmäiset pari kilsaa eli viitisen kierrosta jaksankin Arton kannassa ja mennään noin 35.30 loppuaikaan oikeuttavaa tahtia. Sitten Arto taitaa nostaa hieman vauhtia (Arton loppuaika tais olla 35.32min) ja mulla kierrosvauhti alkaa tippumaan sekunnin parin per kierros, muuta ei tarvita. Jään valitettavasti juoksemaan yksin vastatuuleen takasuoralla ja vedän omaa kolmen juoksijan letkaani nyt yksin, eikä puhettakaan, että olis vetoapuja missään. Seuraavien parin kierroksen aikana mietin, että ny on kyllä olo kuin hamsterilla häkissä juoksupyörässä. Vedän ommoo kovvoo väliin aika kovienkin vesisadekuurojen saatellessa menoa ja mietin, että on tämä uskomattoman hieno laji tämä ratajuoksukin. Olenkin toki tekemässä omaa hyvää suoritustani enkä harmittele, että takanani juoksevat käyttävät vetoapuani tällä kertaa hyväksi, mutta jos kyse olisi sijoitusjuoksusta, niin alkaisin kyllä taktikoimaan ja jättäytyisin itse selkään. Tiedän, että väsytän tässä heihin nähden itseäni ihan kohtuuttomasti. Mutta nyt teen tällä kertaa omaa juoksuani.

On juostu jo 19 kosteaa ja tuulista kierrosta, kuusi jäljellä ja alun kierrosvauhdit 84-86sek ovat tipahtaneet 87-89sek per kierros. Eli ei mitään dramaattista sippaamista mutta kuitenkin jonkinverran. Huomaan, että alkaa hieman painamaankin. Samalla koko matkan takanani juosseet kaksi kaveria nousevat rinnalleni ja ohi. En oikein uskalla lähteä vastaamaan, vaan annan heidän pikkuhiljaa mennä. Olen antanut heille hyvää vetoapua tänne asti ja kaverit kiittelevätkin tästä kilpailun jälkeen. Loppu meneekin sitten väsymistä vastaan taistellessa ja ihan hyvin saan vauhdin pidettyä tasaisena. Viimeinen kierros vielä 86 sekunttiin. Maaliin tulen ihan mukavalla 36.15’6min ajalla. Aika on hyvä, mutta jotenkin tuntuu, että parempaankin olisi rahkeita. Olosuhteisiin, treenaamiseen ja yövuorokoomaan nähden kuitenkin tosi hyvä tulos. Taidan olla salaa hieman tyytyväinenkin. ihan hyvin kulkee, vaikka treeni tähtääkin enempi maratonille ja +100km:lle kuin ratamatkoille. Tällainen tulos antaa kyllä silti uskoa sille, että haaveena oleva alle 35min kymppitonni on minulla ihan otettavissa tulevaisuudessa tällaisella ”peruskuntotreenilläni”. Onhan se toki silleenkin, että ku on tarpeeksi ku on höökiä alla, niin jaksaa sitä antaa jalan laulaa kotvasen vähän kovempaakin.

Pitää kyllä tosiaan sanoa, että kyllä ratakymppi on armottavan mahtava juoksumatka, ihan varmasti ei jäänyt omaksi viimeiseksi ratakympikseni! Mahtavaa, vaan mikäpäs juoksumatka se ei loppujen lopuksi mahtava olisi. Tykkään kyllä juosta kaikkia matkoja aina 800m ylöskäsin ja missä vain, radalla, maastossa, vuorilla, rajana vain mielikuvitus. Adidaksen Adizero Adios Boost tossut toimi ihan mukavasti märällä radallakin, seuran kisashortseissa oli tosi kiva juosta ja pohkeita lämmittivät mukavasti compressportin pitkävartiset sukat. Sangen lihaksikkaan yläkroppani verhoksi olin nykäissyt ullmaxin pitkähihaisen paidan sekä siihen päälle adidaksen hihattoman paidan. Vaatetusta tuntui olevan ihan sopivasti keliin nähden, joskin sormikkaat olisi voinut jopa heittää pois loppukierroksille. Alkuun hiukan paleli, mutta äkkihän noin kovasykkeisellä suorituksella lämpenee.

Nyt on sitten kaikki tehty mitä tehtävissä on ennen Terwamaratonia. Tähtäimessä on siis reilun viikon kuluttua maraton alle kolmen tunnin. Sopivasti jännää! Maratonluotto on nyt kova tavoitetta ajatellen ja maratonkeskittyneisyyden hakeminen voi alkaa. Seuraavat päivät tulevat olemaan kamalan ihania. Tekee mieli juosta, mutta pitää malttaa. Lepoa ja hyvää ruokaa, naurettavan vähän juoksua. Kuunnellaan kuinka superkompensaatiovesihiisi suhisee jalkoihin. Jalat on ehjät ja treenikausi sekä valmistavat kisat on kuitenkin menneet tosi hyvin, joten maratonluottoa tosiaan on, ei vain sovi silti päästää tulemaan maratontakkiaukisuutta, eli maratonnöyryyden kadottamista päälle. Maraton on kuningasmatka, hienoin juoksumatka, armottomin, se on muistettava. Reilun viikon päästä nähdään kuinka jalka laulaa maratonilla, tuleeko maratonwaterloo vai leijunko maalissa maratonpilvilinnassa. On vain juostava – sitten se nähdään!

Kilpailun data
Kilpailun tulokset

Advertisements
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Kommentointi on suljettu.

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: