Oppia vuorilta

Ajattelin näin ensimmäisen vuoristoultrani, The North Face Lavaredo Ultratrailin jälkeen, laittaa ylös hieman ajatuksia niistä asioista, jotka jäivät pohdituttamaan kilpailun jälkeen. Lähinnä kuinka toimivat varusteet ja miten onnistuin huollossa. Mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Mitä tulee parantaa ja mitä tarvitsee kenties vielä hankkia tulevaisuutta ajatellen. Tietysti pyydän lukijoita muistamaan, että nämä ovat minun mielipiteitäni ja miten mie olen kokenut varusteiden käytettävyyden sopivuuden itselleni. Sponsoreitakaan minulla ei ole, vaan olen kaikki ostanut omakustanteena, joten siinä mielessä olen puolueeton, mutta tietystikään en ole kokeillut kovin montaa erilaista tuotetta – joten voi olla, että monen tuotteen suhteen pidän sitä hyvänä, koska en tiedä paremmastakaan. Pyrin kuitenkin aina lukemaan ja hakemaan käyttäjäkokemuksia tuotteista ennenkuin hankin niitä itselleni ja näin useimmiten olen onnistunut hankkimaan kerralla hyvän varusteen – joskin hutejakin toisinaan väkisinkin tulee. Nimittäin se mikä yhden mielestä on maailman parasta, se voi olla toiselle täysin kelvotonta kamaa.

IMG_2381
(kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Aloitetaan tärkeimmistä eli kengistä. Oma valintani kilpailuun oli Hoka One One Challenger ATR ja enempää nappiin ei tossuvalinta varmasti voisi mennä. Tossuthan ovat ”läskipohjatossuina” hieman hurjan näköiset, mutta sen ei kannate antaa hämätä, sillä massiivisesta ulkonäöstä huolimatta ne ovat hyvin kevyet ja ketterät menopelit. Näiden tossujen ehdottomasti parhaat puolet tulevat näkyviin, kun on taivallettu kovalla pohjalla jo useampia tunteja. Silloin kun ”racereilla” matkusteleva alkaa nostelemaan aran näköisesti jalkojaan hakien paikkaa jalalle (näitä näin kilpailun aikana useampia), niin Hokailija iskee vielä täysin varomatta jalkansa tantereeseen. Paksu pohja estää tehokkaasti jalkapohjia ottamasta osumia ja ainakin tämän vajaat 20 tuntia näillä edettiin ihan ilman, että tarvitsi katsella sen kummemmin mihin jalkansa laittaa teräväreunaisten kivien peittämillä poluilla. Itseasiassa olen kärsinyt jalkapohjavaivoista aikaisempien pitkien polkujuoksujeni jälkeen, mutta nyt jalkapohjat säilyivät täysin ehjinä ja kivuttomina. Jos en aikaisemmin ollut 100% varma, että tuleeko minusta läskipohjatossuilla juokseva ultrajuoksija, niin nyt olen. On hankala olla ylistämättä näitä tossuja. Oma tuntuma on, että ne auttavat jaksamaan ja säästävät jalkoja merkittävästi tavanomaisempiin tossuihin verrattaessa – ainakin minun tapauksessani. Jos jotain huonoa näistä pitäisi sanoa, niin varvassuoja puuttuu ja monille maastotossuille kovassa käytössä ominaisesti kärjen kumi alkaa aika helposti repsottamaan. Löinkin kertaalleen pikkuvarpaani kiveen matkan aikana todella kipeästi. Tosin tossut on haluttu varmasti pitää ultrakeveinä ja järeä varvassuojus toisi lisää painoa, vaikka sitä myötä nämä ongelmat poistuisivat. Näistä tuli kyllä nyt heti kerralla minun ultrajuoksutossuni ja suunnitelmissa on tulevaisuudessa hankkia myös Hoka One One Clifton maantiemallit pidempiä maantiejuoksuja silmälläpitäen.

Juoksuliivit. Tämä olikin sitten reissun suurin pettymys.. Viime talvena luin paljon esittelyjä erilaisista juoksuliiveistä ja niiden perusteella päätin tilata Inov-8 Race Ultra 10 liivit ja pitää sanoa, että itse en kyllä pitänyt näistä. Liivit kyllä sinänsä ovat mukavat päällä ja toimivat ihan hyvin juostessa, mutta erittäin hankalaksi koin niiden päältä pois ottamisen ja takaisin laittamisen sekä juomapullojen täytön. Liivien juomapulloissa on pitkät letkut, joiden ansiosta juominen vauhdista on äärimmäisen näppärää, mutta nuo letkut tekee kyllä kovaa lisäsäätämistä aina kun liiviä joutuu ottamaan pois päältä ja laittamaan takaisin päälle. Taskuja on ihan mukavasti, mutta olkahihnoissa olevat taskut ovat onnettoman pienet ja esim. puhelimelle ei löydy vetoketjullista taskua parhaasta paikasta eli tuosta olkahihnan kohdalta etupuolelta (oma puhelimeni putosikin kertaalleen kaatuessani) ja taskuista (4kpl) kaksi on niin pieniä, että en oikein tiedä mitä niissä mahtuisi kuljettamaan. No ehkä suolatabletteja, mutta niidenkin onkiminen noin pienistä taskuista on hankalaa. Takapuolelta löytyvä reppuosasto on mukavan väljä ja sinne mahtuu hyvin tavaraa, mutta sitä ei saa oikein kunnolla kiristettyä ja tavarat pakkautuvat juostessa möykyksi pussin alaosaan väkisinkin sekä mylläytyvät sekamelskaksi ja heiluvat siellä sitten sangen ärsyttävästi juostessa. Jotenkin esim. sadetakin tai juomamukin onkiminen sieltä tuntui tuskattuvan vaikealta, varsinkin kun juomapullojen letkuhässäkätkin ovat vielä lisäämässä vaikeusastetta liivejä pois päältä käytettäessä. Hyvää liiveissä toki on, että liivit on erittäin mukavat päällä juostessa ja muuten taskut juostessa ovat aika hyvin tavoiteltavissa sekä kädet yltävät aika mukavasti niihin, mutta kyllä itselläni tuli nyt uusi liivi investoitavaksi ja sellainen on kyllä jo valmiiksi katseltunakin. Ehkä käytän tätä kuitenkin vielä Tierra Arctic Ultralla, mutta luultavasti kuiten juomarakon kanssa välttääkseni ainakin nuo letkuhässäkät.

50627M0452_0
(kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Juoksusauvat. Oma valintani oli Black Diamond Distance Carbon FLZ trekking sauvat. Sauvat hankin juuri ennen reissua saamieni suositusten pohjalta ja vaikea kyllä kuvitella, että tästä oikein enää sauvat menisivät paremmiksi. Nämä ovat säädettävät sauvat, joiden pituutta voi säätää 120cm-140cm välillä ja kokontaittuvat kolmeen osaan helposti kuljetettavaksi. Itse pidin kovasti tuosta säätömahdollisuudesta, jolloin loivemmissa nousuissa sain pitää sauvoja pidempinä ja taas jyrkemmissä lyhyempinä. Sauvat ovat keveät, joten kun niitä ei tarvinnut, niin ne kulkivat mukavasti kädessä ja samalla tasapainottivat menoa jyrkimmillä alamäkiosuuksilla. Käsilenkit ja kahvat ovat todella mukavat ja mistään eivät hiertäneet koko reissun aikana. Näitä on kyllä helppo suositella kaikille, jotka miettivät vaellus- ja juoksusauvojen hankkimista, nämä ovat sellaisten Mersut! Omat hankin Oululaisesta Shelby vaellustarvike liikkeestä. Itse onnistuin kadottamaan matkan varrelle toisesta sauvasta vaihdettavan metallisen kärkiosan, mutta jälkeenkäsin huomasin sen johtuvan varmasti siitä, että pyöritin kärjet ainoastaan käsin paikoilleen. Kannattee ehdottomasti kiristää niitä hieman esim. pihdeillä tai muilla vastaavilla, etteivät tipahda. Sinänsä en kyllä asiaa huomannut kuin vasta pakatessani sauvoja kotimatkaa varten. Onneksi näitä kärkiosia on myös myytävänä erikseen, joten kovin suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Sauvat kun ei ihan halvat vaellussauvoiksi kuitenkaan ole.. Mutta kisakamoihin pitää nyt ehdottomasti lisätä leathermanit tms.

Alusvaatetus. Käytössäni oli Compressportin irtohihat sekä reisi- ja säärisuojat eli säärystimet sekä Pro Racing nilkkasukat. Lisäksi Ullmaxin boxerit ja Adidaksen Techfit t-paita. Täytyy kyllä kehua noita Compressportin vaatteita, varsinkin reisien ympärille tulevat säärystimet ovat miellyttäneet itseäni kovasti mäkisessä maastossa juostessa ja pohkeet peittävät säärystimetkin suojaavat kyllä tehokkaasti jalkoja naarmuilta sun muilta iskeymiltä. En osaa sanoa paljonko noista kompressiosäärystimistä on apua suorituksen aikana, mutta oma tuntuma ainakin on, että noista reisisäärystimistä olisi apua tällaisissa pitkäkestoisissa kilpailuissa. Muuten selkein hyöty niistä on niiden mainio suojaavuus maastossa liikuttaessa. Lisäksi olen käyttänyt näitä kompressiotuotteita palautumiseen ja pitkillä auto-, juna- ja lentomatkoilla sekä talvella alimpana kerroksena lämmittämään lihaksia. Näiden tuotteiden hyvä puoli onkin myös hyvä lämmönsäätelykyky, toisaalta suojaavat paahtavalta auringolta, mutta toimivat myös sangen erinomaisina lämmittiminä lihaksille talvisin. Käsivarsien suojaksi käytin Compressportin Armsleeves irtohihoja ja ne kyllä toimivat hyvin ja ovat helpot vetäistä ranteisiin, jos tulee liian kuuma ja taas ylös käsien suojaksi, jos alkaa tuleen vilu. Samoin Compressportin sukat eivät tuottaneet pettymystä, ne ovatkin sopineet aina hyvin minun jaloilleni, kuten muuten myös Injinjin varvassukat. Muita merkkejä en nykyään enää olekaan ostellut juoksemiseen. Adidaksen t-paita olikin jo vanha tuttu ja turvallinen hyväksi havaittu, monessa kilpailussa päällä ollut paita, joka toimi hyvin kuten aina. Istuu mukavasti päällä, omaa hyvän hengittävyyden ja pitää sykevyön hyvin paikallaan, eikä hierrä. Ullmaxin alushousut olivatkin sitten aluvaatetuksen heikoin lenkki ja hiersivät ”takahalkeaman” hieman verille.. Taitaa se vain olla niin, että halvalla ei vain saa hyvää.. Eli seuraavalle ultrajuoksulle pitää valita jotkin toiset aluspökät, jos nyt sellaisia tarvitsee. Nyt vuoristossa oli väliin korkealla niin kylmä, että mie vilukissana tarvitsin tietysti aika mukavasti vaatetta päälle.

50627G1499_0
(kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Päällysvaatetus. Koko kilpailun ajan aluvaatteiden päällä oli erittäin hyväksi havaitut ja testatut Inov-8 Race Elite 140 Shortsit ja The North Facen Flight Seriesin t-paita. Varsinkin noi Inovin shortsit ovat miellyttäneet itseäni juoksussa kovasti, ovat keveät ja kuivuvat tosi nopeasti. Hengittävät, mutta päällinen on silti hieman tuulta pitävää ja löytyy vetoketjullinen takataskukin. Loppupuolen n. 6-7km ajan ”pääsin” kiskaisemaan päälleni myös Inov-8 Race Elite Stormshell sade-/tuulitakin. Takki toimi juuri niin hienosti kuin vain oikeastaan voisin tuollaisen ultrakevyen hupullisen sadetakin kuvitella toimivan. Pitää hyvin vettä ja tuulta, lämmittääkin ja takista löytyy myös vetoketjullinen rintatasku sekä hyvät ja helppokäyttöiset kiristysnyörit istuvuuden takaamiseksi, ja mikä mukavinta, helma on minullekin riittävän pitkä takana, niin tulee suojaa alaselällekin. Lisäksi mukana oli pakollisiin kisavarusteisiin kuuluneet (polvenpeittävät) pitkälahkeiset housut, jotka olivat minulla Inov-8 Race Pant tuuli-/sadehousut. Housuja en tarvinnut kilpailun aikana, mutta sellaisen havainnon olen näistä tehnyt aiempien kokeilujeni perusteella, että housut ovat kyllä erittäin mukavat, istuvat hyvin päällä, pitävät mukavasti vettä ja tuulta, mutta haittapuoliakin on. Nimittäin kengät pitää ottaa pois jalasta ennenkuin ne saa vedettyä jalkaan, koska lahkeiden vetoketjut ovat liian lyhyet mahdollistaakseen jalkojen läpi ujuttamisen tossut jaloissa. Tätä asiaa pitää miettiä tulevaisuutta ajatellen, että tarvitsisinko uudet tällaiset housut. Ovat vain armottoman kalliita kilohinnaltaan nämä ultrakevyet tuuli-/sadekamppeet.. Mutta harrastuksethan maksaa!

Valaistus ja päähineet. Otsalamppuna käytin Led Lenser H7.2 lamppua ja valoteho sekä paloaika riittivät hyvin noin 6 tunnin ajaksi mitä lamppua tarvitsin. Toki mukana oli myös varaparistot sekä myös varavirtalähde, jonka kautta olisin voinut myös tarvittaessa ladata lamppua. Näin jälkeenkäsin ajatellen myös ihan varalamppukin olisi hyvä olla kyllä mukana, sillä lampun kyykätessä olisin ollut täysin pimeyden armoilla ja sehän ei olisi ollut mitenkään mukavaa kapeilla vuoristopoluilla, jotka osittain kulkivat mukavan korkeallakin.. Led Lenser on myös aika raskas valaisin, mutta sinänsä en kokenut sitä liian raskaaksi. Ehkä kuitenkin tulevaisuudessa hankin kaksi keveämpää otsavalaisinta. Päähineinä minulla oli kylmemmän yön ajaksi ihan normaali Buffi mallia Lavaredo Ultratrail, kiitoksia siitä Tomille ja Merjalle, jotka antoivat sen minulle syntymäpäivälahjaksi! Päivän ajaksi päähäni laitoin Compressportin lipan, jolla on oikein mukava juosta auringon räköttäessä, kunhan ”kaljuna” muistaa, että rusketusrajat voi olla aika villit sen kanssa retkeillessä 😀

Muut varusteet: Kaikkien yllälueteltujen lisäksi haluaisin mainita: Squeezyn pienen vyölaukun, johon saa kätevästi esim. lisäenergiaa käsien ulottuville sekä myös numerolapun kiinni. Inov-8:n race gloves hanskat, jotka oli hyvät kilpailun olosuhteisiin minun näpeilleni ja Light my fire kokoontaittuvan juomamukin, joka pelasi hyvin ja kokoonpainuvana mahtui pieneen tilaan. Näiden lisäksi mukana tuli olla myös pakollisia varusteita, kuten lämpöpeitto ja täyteen ladattu puhelin.

HIJcdsBF0SdVHCRGGeINe9uF5jtVA7zR4UjE1e6pjzfK=w556-h605-no
(Kuva: Merja Ylihärsilä, aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Energia- ja juomahuolto: Tämä osio minulla oli yhtä suuripiirteinen kuten ennenkin. En ole koskaan suunnitellut etukäteen mitään tarkkaa huoltoa, vaan lähinnä olen mennyt näppituntuman mukaan, ja niin menin tälläkin kertaa. Itseasiassa energiaa otin matkan aikana varmastikin suhteellisen vähän ja ehkä senkin vuoksi lopun pitkät ylämäet olivat minulle niin vaikeita. Pitäisi varmasti opetella syömään väkisinkin jotain, vaikka tuntuu, että nälkä ei olekaan. Sinänsä sen ei pitäisi kyllä olla ongelma, koska ainakin tähän asti vatsani on sietänyt hyvin kaikenlaista näillä ultramatkoilla. On muuten aika villiä, että vaikka tietää olevansa kamalan energiankulutuksen kourissa, niin nälkä ei silti ole. Matkan aikana söin omista lisäenergioistani kolme kappaletta Raw Bite raakaruokapatukoita sekä neljä kappaletta Squeezyn Colan makuisia Super Energy geelejä. Matkassani oli lisäksi neljä kappaletta suklaapatukoita, mutta ne jätin syömättä. Nuo raakaruokapatutkan popsin vain vähentääkseeni lisäpainoa liiveistä. Eli koko matka meni tällä kertaa ilman karamellejä poislukien järjestäjien huoltopaikoilta popsimiani 4-6 pientä suklaalevyn palasta. Sinänsä kannoin kyllä lisäenergiaa ihan turhaan mukana lisäpainona ja olisin hyvin pärjännyt noilla pelkillä geeleillä. Järjestäjien tarjoamilta huoltopaikoilta otin jokaisella muutaman palan banaania ja vaaleata leipää sekä keksiä, jonka päälle oli valutettu hunajaa. Varmaankin koko reissun saldoksi tuli kiinteän energian osalta 2-3 banaania, 4-6 pientä suklaapalaa, 4 hunajakeksiä ja 4 palaa leipää. Mitään lämmintä en syönyt. Juomapuolena minulla oli ihan pelkkä vesi alun noin 80km matkan ajan ja siitä eteenkäsin täytin pulloni järjestäjien tarjoamalla Isostar urheilujuomalla, mitä en aiemmin ollutkaan maistanut, mutta hyvin tuntui sekin uppoavan. Lähinnä join silloin kun janotti ja otin suolatabletteja sillointällöin samalla kun join, varmaankin 8-10 kpl koko reissun aikana. Lisäksi Averaun ”extrahuollossa” tarjottu lämmin tee oli kylmässä ihan taivaallisen hyvää, en ole ikinä juonut niin hyvää teetä!! Juoma riitti hyvin koko matkan ajan, kun täytin pullot aina huolloissa, mihin mahtui litran verran juotavaa. Jos tästä jotain tulevaisuutta varten voisi viritellä, niin voisi pyrkiä syömään hieman enemmän matkan aikana näillä +12h suorituksilla – mutta kaikenkaikkiaan homma ja vatsa pelitti koko matkan hienosti.

 

Mainokset
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: