Oppia vuorilta osa II (ja vähän metsästäkin)

Näitä pitäisi ehkä kirjoitella muistiin heti tuoreeltaan, mutta asioita pitää hetki kyllä aina makustella ennenkuin ainakaan mie pystyn tekemään sen kummempia johtopäätöksiä. Nyt tuntui, että on aikaa kirjoitellakin taas muutama rivi varuste- ja huoltojutuista, hieman etukäteisvalmisteluistakin – mitä tulee Tierra Arctic Ultran ja Pyssymäki Extreme kilpailujen kokemuksien pohjalta mieleen.

IMG_2575
(kuva aukeaa isommaksi klikaamalla)

Molempia lähestyin etukäteen minulle hyväksi havaitsemallani energiatankkauksella ja harjoittelulla. Ruokapuolen osalta siis lähinnä normaalilla ruokavaliolla, mutta aina päivän mittaan tasaisesti jotain extrahiilihydraattia naamariin. Juomapuoli hoitui Italiassa hyvältä tuntuneilla Gatorade, Powerade ja tällä kertaa myös Lidlin vastaavilla urheilujuomilla. Vaikka muuten kyllä aika vähän noita juomia käytänkin, tosin nyt olen testaillut Northforcen Extremeä ja ainakin näin ensivaikutelman perusteella tuo voi hyvinkin olla se tuleva nestetasapainon ylläpitäjä niin latauksen kuin suorituksen aikaisenkin ajan osalta.

Mitä harjoitteluun tulee, niin tietysti keventelin kovastikin, koska kevään kilpailut painoi jo kovasti taustalla. Aika mukavasti juuri ennen Tierra Arctic Ultraa sattui osumaan onneksi hyvä hillastusaika joten puuhasteltavaa riitti ja tuli siinä muutamia jopa 40-60km hyvin keveitä pyöräilylenkkejä vedeltyä hillan perässä suolla kulkiessa. Muutenkin marjastus mukavasti rauhoittaa, kun tuntuu ettei vapaa-aika sentään ihan hukkaan mennyt, kuten olisi pelkästään sohvalla makoillessa mennyt. Tierran jälkeen Pyssymäelle ei ollut kuin parin viikon aikaikkuna, joten siinä ei luonnollisesti ihmeitä tehty. Lähinnä keskityin siihen, että juoksu olisi pysynyt edes jotenkin rentona ja paukettelin lähinnä vain lyhyitä 5-6km rennon kovia lenkkejä, tietysti pienen lepäilyn jälkeen. Kuntohan oli jo selkeästi laskusuunnassa, mutta näin sain pidettyä edes jotenkin sellaisen hieman rennon kovemman juoksutuntuman yllä.

IMG_2690
(kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Sitten itse varustejutskiin. Ennen Tierra Arctic Ultraa hankin kovan pettymyksen itselleni tuottaneen Inov-8:n juoksuliivien tilalle Hoka One Onen F-light liivin ja pitää kyllä sanoa, että nyt oli miellyttävä nappiostos, joka sopi minulle erittäin hyvin. Ei mitään ongelmia tai mitään mikä olisi tuntunut vaikealta tai häirinnyt matkan aikana. kevyt, erinomainen pakattavuus, loistava istuvuus. Näin siis ainakin omalle ruumiinrakenteelleni. Lisäksi hankin Salomon S-Lab Advanced skin 3 vyölaukkusysteemin lisäämään tilaa varusteille. Tämäkin sopi kyllä itselleni erittäin hyvin ja pelkästään tätä vyötä käytinkin sitten Pyssymäki Extremellä – ja riitti vallan mainiosti. Uskon, että tällä Hokan pienimmällä liivillä + Salomonin vyöllä uskallan lähteä kyllä vaikkapa UTMB:lle. Kaikki tarvittava mahtuu kyllä mukaan ja ehdottomana etuna on keveys ja aivan erinomainen pakattavuus. Ainakin tällä erää uskon, että tässä tulee nyt olemaan se combo millä mennään satamailisetkin ihan hyvin tulevaisuudessa.

Muutenhan varusteet oli suhtkoht samaa kuin Lavaredolla. Tosin Tierra Arctic ultralla käytössä oli Hoka One Onen Challenger ATR tossut ja Pyssymäellä Inov-8 Oroc280 suunnistusnastarit. Noita Hokan tossuja olen vuolaasti kehunut ja vaikka nyt varpaat saivatkin niiden ainoan ongelman, puuttuvan varvassuojaksen takia, aikalailla hittiä – ja varpaankynsiäkin lähti sen johdosta, niin silti kehun edelleen. Vähänkin kovemmalla alustalla pitkään juostessa en voi ainakaan kuvitella minkään toisen kengän vaimennuksen olevan niin erinomainen. Uskallan jopa väittää, että näillä minun ”erityisherkillä” jalkapohjilla maaliin tultaisiin paljon paljon myöhemmin jotkin perinteisemmät tossut jalassa. Pyssymäellä käytössä olleet Inov-8 Orocit onkin sitten vanhat tutut, olleet käytössä minulla jo pidempään ja alkavat kyllä olla jo elinkaarensa loppupäässä. Orocit on kyllä ihan tautisen hyvät vauhtitossut poluille ja nastojen ansiosta pitoa riittää niin pitkospuilla kuin kallioillakin. Harmi vain, että talvella kaljamakelillä ilmeisesti minun puhtaan kanta-askelluksen johdosta pito katoaa ihan kokonaan ja menee ihan lipsutteluksi. Vaan eiväthän ne kyllä varsinaisesti talvitossut olekaan. Seuraavaksi harkitsen kuitenkin suomalaisten Sarva D’vil tossujen ostoa, joista olen kuullut paljon positiivista ja joiden pitäisi olla hyvien talvijuoksuominaisuuksiensa puolesta paljon monikäyttöisemmät menopelit. Saa nähdä mikä on sitten totuus minun mielestä, se nähdään tulevaisuudessa.

IMG_2589
(kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Energiahuolto kilpailujen aikana oli suht tuttua huttua – geelejä, vettä, energiapatukoita ja suolatabletteja, mutta pari asiaa tuli nyt mukaan ja ne tulen kyllä pitämään jatkossakin mukana reissuillani. Nimittäin Colan makuiset glukoositabletit sekä erityisesti suolaiset salmiakkikarkit! Noi salmiakkikarkit tuntuu muutaman tunnin tepastelun jälkeen aivan uskomattoman mukavilta suussa, suosittelen kokeilemaan – joko Pirkka tai Lidlin salty salmiakkikarkkeja. Niitä ehdottomasti mukaan pitkiin kisoihin loppupuolen lisäenergiaksi. Alkumatkahan olisi aina hyvä tai ainakin minun mielestä hyvä vetää jollain hitaammilla hiilihydraateilla tai ainakin myös sellaisia sisältävillä energianlähteillä.

Sitten vielä yksi juttu, juoksusauvat! Jätin ne pois matkasta Tierra Arctic Ultralla, koska ajattelin, että n. 2500 nousumetriä sisältävällä reitillä en niitä tarvitse, mutta pidän sitä päätöstä nyt virheenä. Uskon vakaasti, että olisin hyötynyt noista sauvoista ja saanut pidettyä välimatkan voittajaan siedettävämpänä. Tosin Tierran voittanut saksalainen kaiffari on tempaissut kyllä 100km maantiellä 7 tuntiin, joten eipä se niin häpeä ole vielä minuntasoiselle saada parisen tuntia köniin 120km vuoriultralla 🙂 Mutta tässä vähän ajatuksia tällä kertaa näiden pidempien kilpailujen jälkeen, Lavaredon jälkeenhän kirjoittelin ensimmäisen osan, sen voi halutessaan käydä lukemassa TÄÄLTÄ.

Mainokset
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Kommentointi on suljettu.

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: