Uuteen vuoteen, vanhoilla ja vähän uudemmillakin kujeilla

 

DSC07286

Edellisestä julkaisusta onkin jo päässyt tovi vierähtämään, mutta parempi vuoden ensimmäinen bloggaus nyt kuin ei milloinkaan. Aluksi on hyvä palata hieman menneisiin ja tarkastella vuosia 2014 ja 2015 Keminmaanialaisen jalkamatkailijan harrastuksen osalta, ennenkuin pohditaan kuluvaa vuotta:

Vuosi 2014:
Juoksukilometrit, keskivauhti ja keskisyke: 4749km, 5’48min/km, avgHR 139
Kaikki harjoitustunnit ja keskisyke: 447h/avgHR 137
Juoksuennätykset:5km 18.15min,10km 38.05min,puolimaraton 1.23,57h,maraton 3.02,31h

Vuosi 2015:
Juoksukilometrit, keskivauhti ja keskisyke: 5257km, 5’52min/km, avgHR 126
Kaikki harjoitustunnit ja keskisyke: 571h/avgHR 125
Juoksuennätykset:5km 17.42min,10km 36.16min,puolimaraton 1.22.25h,maraton 2.55,41h

Puhtaasti lukuja tarkastellessa voinkin siis todeta, että olen harjoitellut viime vuonna toissavuotista laadukkaammin. Suurin muutos harjoitteluun syntyi kuitenkin jo ajatuksena vuoden 2014 aikana. Silloin sain ohjeita itseäni tasokkaammilta juoksijoilta, että harjoittelen peruskuntoharjoitteluni osalta hieman liian kovaa kokoajan ja näin syön sekä kuntopohjaani palautumisen ollessa kokoajan vaillinaista, mutta ennenkaikkea joudun tekemään kaikki kovat harjoitukset liian kovan taustarasituksen alaisena ja huonosti palautuneena. En kuitenkaan halunnut kesken vuoden tehdä muutoksia harjoitteluun, mutta ajatus harjoittelun muuttamisesta seuraavalle vuodelle jäi kytemään. Jotain kyllä pitikin tehdä, sillä vuoden 2014 tulokset jäi junnaamaan paikoilleen eikä kehitystä oikein kovasta harjoittelusta ja terveenä pysymisestä  huolimatta tuntunut enää tulevan. Päinvastoin, itseasiassa käyrä lähti kulkemaan loivasti alaskäsin – loppujen lopuksi olikin helppoa uskoa sellaisia ihmisiä, jotka ovat itse näyttäneet omilla tuloksillaan, että tietävät mistä puhuvat.

Niinpä vuden 2015 harjoittelun aloitin opettelemalla ihan uuden vaihteen, kevyen, siis oikeasti kevyen juoksun. Parin kolmen kuukauden jälkeen olinkin jo täysin vakuuttunut, että omalla kohdallani kestävyyden kehittämisen suurin innovaatio onkin kevyt aerobinen määräharjoittelu. Tuon kevyen harjoittelun ansiosta peruskuntoni alkoi nousta ihan uudelle tasolle ja sitäkautta jaksoin tehdä kovat harjoitukseni huomattavasti aiempaa laadukkaammin ja kovemmilla tehoilla. Tämän seurauksena onnistuinkin nostamaan itseni sinne alle kolmen tunnin maratoonareiden joukkoon. Voinkin siis sanoa, että vuosi 2015 oli kyllä kaikinpuolin sangen hieno vuosi, en ole ikinä kokenut vastaavaa. Murskasin kaikki ennätykseni maantiellä, juoksin kaksi aivan uskomattoman upeaa vuoriultrajuoksua (Lavaredo Ultratrail ja Tierra Arctic Ultra) sekä Pyssymäki Extreme Polkujuoksu-ultran. Lisäksi onnistuin pysymään ihan vuoden kalkkiviivoille asti terveenä ja ilman mitään rasitusvammoja. Suorastaan uskomaton vuosi vuorotyötä tekevälle harraste kilpakuntoilijalle. Täytyy kyllä todeta näin jälkeenkäsin tarkasteltuna, että juuri enempää en olisi voinut toivoa tai pyytää, pitää olla kyllä todella onnellinen, että vuosi 2015 kohteli minua niin hyvin harrastukseni osalta.

Mutta mitä sitten kuluva vuosi 2016 toisi tullessaan ja mitä siltä itse odotan?

Vuodenvaihde lähti hieman nihkeästi käyntiin, kun Joulukuussa loukkasin takareiteni ja reväytin sen aika pahoin, reiteen ilmestyneestä mustelmasta päätellen se jopa repesi, mikä aiheutti muutaman viikon pakkotauon harjoitteluun. Sen jälkeen tuli pitkä pakkasjakso, jolloin harjoittelu oli hyvin heikkoa ja sen jälkeen onnistuin vielä saamaan influenssan, jonka kourissa olin viiden vuoden tauon jälkeen noin viikon kuumeessa. Vuodenvaihde ja vuoden alku ovat siis olleet hieman vaikeita, mutta koska motivaatio on kuitenkin pysynyt hyvänä ja harjoittelun olen taas päässyt pikkuhiljaa aloittamaan ihan sanan harjoittelu merkityksessä, sellaisena kuin itse olen itselleni harjoittelun määritellyt, niin tiedän, että alan tästä pikkuhiljaa taas nousemaan tasolleni. Itse juoksuharjoitteluun en aio suurempia muutoksia tehdä, pääpaino tulee olemaan edelleenkin peruskunnon vahvistamisessa, mutta uutena juttuna olen nyt ottanut mukaan voimaharjoittelun – jos vaikka ne seuraavat vuoritunkkaukset olisi reisien osalta helpompia, sillä jalkojen voimatasot ei selkeästikään ole olleet riittävät itselläni ajatellen parempia tuloksia vuorijuoksujen osalta – enkä usko siitä olevan haittaa maantielläkään, että reidessä on entistä enempi runtua.

Ennen näitä pieniä vaikeuksia ajattelin, että tänä vuonna juoksisin yli 6000km vuoden aikana, mutta nyt tuo tuntuu liian isolta määrältä, koska alkuvuoden aikana olen jäänyt aika paljon jälkeen siihen tarvittavissa kilometreissä. 5000km uskoisin silti edelleenkin yltäväni ja silläkin määrällä kyllä saa aikaiseksi ihan mukavasti laadukasta harjoittelua sekä ennenkaikkea riittävästi peruskuntopohjaa vahvistavaa aerobista juoksua. Näitä vuodenvaihteen loukkaantumisia ja sairasteluja kun ajattelee, niin osansa kyllä niiden aiheuttajana varmasti olikin vuoden 2015 suuri taustarasitus. Eihän sitä kukaan kone ole ja joskus elimistö vain kertoo milloin on aika ottaa lepoa, jos sitä ei itse ymmärrä tehdä. Mutta jos haluaa tuloksia, silloin on myös uskallettava etsiä omia rajojaan.

Maantiejuoksujen osalta en ole vielä lyönyt lukkoon mitään, en edes tiedä missä ja milloin juoksen kilpailuja, mutta vähimmäistavoitteena olisi juosta maraton alle kolmen tunnin ja jos kunto nousee hyvin, niin alle 2.50h aikakin on varmasti vielä otettavissa minun lahjakkuudellani (tai sen puutteella, miten vain). Sen sijaan ultrailut on jo polkupuolella oikeastaan lyöty lukkoon. Kunnianhimoisena tavoitteena on selviytyä NUTS Pallas 134km polku-ultrasta sekä varmasti uskomattoman huikealla ja ilmavalla reitillä Norjan Tromssassa juostavan Hamperokken Skyrace 50km kilpailusta niin hyvin kuin vain mahdollista. Soul skyrunnig between the sea and the sky!!

IMG_2548

Näissä tulevan vuoden tavoitteissani onnistun, jos onnistun. Pääasia, että harrastaminen on edelleen innostavaa ja motivoivaa ja miksipäs ei olisi – sillä minulle mukavuusalueeltakin poistuminen ja näkökulmien laajentaminen sitä kautta eivät tarjoa vain uusia mahdollisuuksia, vaan ne vahvistavat ennen kaikkea itsetuntoa. Juoksu on hieno harrastus, oppia itsestä, se on matka omaan sisimpään. Pienet epäonnistumisetkaan eivät merkitse mitään, niin kauan kuin tietää tehneensä parhaansa. Aina ei voi onnistua ja joskus epäonnistuminenkin on vain tie onnistumiseen, kannattee siis epäonnistua vaikka sata kertaa. Epäonnistuminenkin on yritys. Tärkeintähän ei nimittäin ole se, mitä olet tehnyt vaan se, mitä olet oppinut sitä tehdessäsi. Näillä ajatuksilla siis kohti orastelevaa kevättä ja kauden 2016 kesää sekä kilpailuja. Tuskin maltan odottaa, mutta odotellessa maltan harjoitella, että on mitä odottaa 🙂

 

 

 

Advertisements
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Kommentointi on suljettu.

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: