RajaRun – Puolimaratonia kahden maan alueella

rajarunpodium

(palkintojenjako, kuva Janne Pohjola)

 

Kesäkuun alkupuolen päivä, yhdestoista sellainen. Lämmittelen kiertäen Tornion Pohjan Stadionia ja jännittää jotenkin ihmeellisesti. Hieman enemmän kuin normaalisti. Johtunee siitä, että kyseessä on itselleni ”kotikisa” ja edellisestä kilpastartistakin on jo aikaa.

Päivän kunto on hieman arvoitus itsellenikin. Toisaalta aerobinen kunto tuntuu olevan hieman huonommassa kunnossa kuin vuotta aiemmin harjoitusten perusteella, mutta taas toisaalta kovat harjoitukset olen pystynyt juoksemaan läpi jopa hieman edellisvuotta nopeammilla vauhdeilla. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen juossut hieman vähemmän kuin viime vuonna tähän mennessä johtuen talven takareiden lievästä repeämästä ja sen jälkeen viikon kestäneestä influenssasta, joista toipumiseen täyteen harjoitteluterään kesti aikansa. Tämä on syönyt hieman kestävyyspohjaani, koska auttamatta olen joutunut lähestymään kevättä hieman aiempaa vähemmällä peruskuntoharjoittelulla. Toisaalta voimatasot ovat taas viime vuotta huomattavasti korkeammalla tasolla, koska aloitin yli vuoden tauon jälkeen taas säännöllisen voimaharjoittelun. Vahva lihas jaksaa väsymättä pidempään. Näin hieman heikentyneestä aerobisesta pohjasta huolimatta olen pystynyt juoksemaan kovemmat harjoitukseni ihan suunnitelluilla vauhdeilla.

Lämmitellessä ja jalkoja availlessa olo muuttuu pian taas jännittyneestä varmemmaksi. Mielikin on hyvä, miksei olisi. Kevät on pienistä sairasteluista huolimatta ollut todella aurinkoinen. Elämään on tullut kahden uuden ihmisen myötä niin paljon, että juoksu tuntuu nyt todellakin ”vain” harrastukselta. Jalkamatkailija on siis saanut rinnalleen ihmisen kulkemaan samaa polkua jonnekin sinne, minkä määränpäätä ei näy 🙂 On hienoa ja helppoa harjoitellakin, kun mieli on hyvä ja taustalta löytyy tukea sekä ymmärrystä harrastukselle. Henkistä puoltakaan kun ei voi aliarvioida, kun kyse on omien rajojen etsimisestä.

Edessä on siis RajaRun tapahtuman puolimaraton Torniossa. Vuoden ensimmäinen kisastartti itselleni. RajaRunin erikoisuus on siinä, että reitti kulkee kahden valtion alueella. Suomen Tornion ja Ruotsin Haaparannan. Reitti on omaan makuuni oikein mukava ja verrattain nopea. Ainoa hieman isompi nousu ajoittuu puolimaratonilla kahteen kertaan kierrettävän reitin alkuun, kun lähdetään kisakeskuksena ja maalina sekä lähtöpaikkanakin toimivalta Pohjan Stadionilta ylös kirkonmäelle, mistä luonnollisesti lähdetään sitten laskeutumaan kohti Ruotsia.  Muuten reittiä voi luonnehtia hyvin tasaiseksi ja sisältää aika pitkän pätkän hiekkasoraakin, mutta ehdottomasti nopeasti juostavaa sellaista. Reitti ohittaa myös Rajalla kauppakeskuksen ihan kyljestä ja siinä kohdin yleisöäkin löytyy aika mukavasti. Ehdottomasti pidän reitistä ja tapahtumasta, missä on valittavana joko 10km tai puolimaraton omaksi matkaksi – ja onhan kotiseuduilla aina kiva kilpailla, varsinkin, kun sattuu tossu hyvin syönnilleen 🙂

Asetun lähdön koittaessa ihan eturiviin. Olosuhteet ovat loistavat. Lämpötila  n. +10C ja liki tyventä. Lämmittelyssä tuntui hyvälle ja kun katselin ketä kilpakumppaneita oli saapunut paikalle, niin päätin, että ihan kokonaan minuakaan ei kilpailun voitosta etukäteen kannate pelata ulos. Ajattelen ottaa kilpailuun rohkean aloituksen ja katsoa miten käy. Startti kajahtaa tuttuun tapaan ja lähden lappamaan rennosti, mutta kovaa. Eteeni juoksee tuttu kilpakumppani, Herttualan Jussi Aavasaksan urheilijoista. Ei yllätä. Enpä ole Jussin edellä ollut kuin kerran viime vuoden Terwamaratonilla. Jussi ottaa vielä reippaamman startin ja itse jään vetämään pientä kärkijoukkoamme. Ensimmäinen kilometri kilahtaa kelloon ajassa 3.32min aika raskaasta profiilista huolimatta.. Sillä hetkellä tiedän, että nyt mennään rennosta tunteesta huolimatta ihan liian kovaa, mutta minkäs teet. Kilpailemattomuus näkyy ja oma vauhdintuntemus keventelyjen jälkeen on sitä kautta hukassa. Näissä jutuissa huomaa, että vaikka olen jo monta vuotta juossut ja kohtuullisen paljonkin, niin kilpaillut olen kuitenkin suhteellisen vähän ja siinä mielessä olen vielä hyvin kokematon.

Ensimmäinen 5km taittuu aikaan 18.07min. Melkoista haipakkaa siis mennään edelleen. Jalka laulaa kuitenkin oikein kivasti, joten annan mennä. Tunne on hyvä ja hengitysrytmikin tuntuu ihan sopivalta. Sykettä en uskalla edes kellosta kaivaa esille. On mitä on, nyt juostaan kilpaa. Vedän edelleen neljän juoksijan joukkoa, joka tuntuu ottavan edellämme juoksevaa Jussia askel askeleelta hieman kiinni. Noin 9km kohdilla saavutammekin Jussin ja edelleenkin huimassa kunnossa oleva, muistaakseni 58 vuotias Jarmo Rundgren ottaa vetovastuun, ja lisää selvästi vielä napsun tahtia. Huomaan heti että itselläni ei ole enää mitään mahdollisuutta vastata tuohon ja kuminauha alkaa sinkumaan. Samoin käy Jussille ja jäämme kahdestaan juoksemaan sijoista neljä ja viisi komen kärjen alkaessa karata meiltä. Jussi vetää ja itse päätän roikkua siinä mukana niin kauan kuin vain jaksan. Oma juoksu tuntuu kuitenkin edelleen oikein hyvälle ja 10km kilahtaakin kelloon ajassa 37.17min. Olisi muuten oma 10km maantiejuoksun ennätykseni, radalla on tosin mennyt 36.16 minuuttiin.

Jossain noin 14km kohdilla tapahtuu sitten se käänne, mikä näin jälkeenkäsin täysin ylikovan aloituksen johdosta oli odotettavissakin. Alkaa lyömään jalkoja siihen tuttuun kankeuteen, eli alan väsymään, ja ero Jussiin alkaa hiljalleen kasvamaan. Yritän vielä hieman muuttaa rytmiä, mutta huomaan, että enää ei vaan saa lisää löylyä irti ylikuumentuneesta kiukaastani. Ei siis auta kuin alkaa turvaamaan lopusta sen mitä pystyy. Otan sellaisen juoksuaskeleen, että tunnen olevani juoksun päällä ja alan ajattelemaan matkaa eteenkäsin kilometri kerrallaan. Tuntuu pahalta, mutta niin sen kuuluukin tuntua puolimaratonin viimeisellä vitosella.

Vaikka vauhti hidastuukin, niin sentään mitään ihan totaalikanttausta ei tapahdu. Yllättävän hyvin jaksan puskea väsymisestä huolimatta, minkä uskon olevan parantuneiden voimatasojen ansiota. Maaliin saavunkin omalla ennätysajallani 1.21,08h. Vaikka voittotaistelusta jouduin luopumaan jo 9km kohdilla ja kokonaistuloksissa jäin viidenneksi, niin oman M40 sarjani voitin aika selkeästi. Hieno tapa aloittaa kausi ja tämähän oli muuten samalla myös ensimmäinen juoksuni M40 sarjassa ja virallisesti Lappilaisena juoksijana, koska seuravaihdon myötä edustan nykyään itselleni rakkaan synnyinkuntani urheiluseuraa, Simon Kiriä. Kiva siis pokata ykköspalkinto ja aloittaa ”uusi ura” voitolla 🙂

Kaikenkaikkiaan siis hieno tulos, ennätys ja oman sarjan voitto, mutta kyllä hampaankoloonkin jäi. Tällä kertaa aloitus oli vielä liian kova. Sinänsä se ei ollut liian kova omia kevään harjoitusvauhtejani ajatellen, mutta peruskunto ei vain vielä ole alle 1.20 aikaan oikeuttavassa kunnossa, vaikka uskonkin hyvin lähelle tuota aikaa jo pääseväni paremmalla ja fiksummalla vauhdinjaolla. Tarvitsen siis tuon rajan alittamiseen puolimaratonilla enemmän kevyttä ja huoltavaa harjoittelua, joka on minulle sellaista mikä pumppaa ruhoni ”täyteen” ja jaksan vetää kovaa yhä pidemmälle väsymättä. Moni kuvittelee, että se olisi kiinni kovista harjoituksista, mutta ainakaan omalla kohdallani se ei ole mielestäni niin. Ilokseni olen kuitenkin saanut huomata, että voimaharjoittelun ansiosta tuollainen n. 3’30-3’45min/km tahti ei enää tunnu ollenkaan niin vaikealta kuin aiemmin ja juoksu on niissä vauhdeissa huomattavasti aiempaa rennompaa sekä teknisesti omasta mielestä huomattavasti parempaa. Nyt tarvitaan vain enää riittävän hyvä hööki, millä jaksan pitää tuota tahtia yllä pidempään. Matka jatkuu ja onneksi sitä matkaa on nyt jakamassa myös toinen ihminen ja kaksi pienempääkin askelparia, jotka tasapainottavat elämää niin ettei harrastus käänny liian isoksi osaksi sitä ja toisaalta myös tukevat ja innoittavat yrittämään yhä enemmän kohti seuraavia kilpailuja ja seikkailuja 🙂

Garminin data TÄSSÄ

Kilpailun viralliset sivut ja tulokset löytyy TÄÄLTÄ

 

Advertisements
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Kommentointi on suljettu.

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: