Tromsø Skyrace 50k

Ennenkuin edes yritän kertoa millainen kilpailu Tromsø Skyrace oli minun osaltani, niin totean saman kuten oikeastaan kaikki tuntemani, jotka olivat siellä juoksemassa. Kilpailu on kaunis ja koskettava, mutta toisaalta hyvin raaka kilpailu. Se on samalla ilkeä peto ja lempeä enkeli  – kokemus joka vie sielun taivaaseen ja ruumiin sietokyvyn äärirajoille. Hienoin reitti ja kilpailu minkä olen ikinä kokenut. Tromsø Skyrace on aitoa Skyrunningia – mitä en edes yritä suomentaa, koska en osaa – skyrunning on oma lajinsa ja kokemani perusteella arvostan nyt näitä kilpailuja ja niitä juoksevia ihan uudella silmällä. Yksinkertaisuudessaan lajissa juostaan vuorille, niiden huipuille ja niiltä alas erittäin jyrkkiä ja teknisiä rinteitä pitkin. Tromsø Skyrace on kilpailu joka jättää lähtemättömän jäljen ihmiseen. Se on kaikkea ja enemmän kuin mitä pystyy edes kuvittelemaan. Se on täynnä superlatiiveja. Se todellakin ansaitsee sanan Extreme etuliitteeseensä.

IMG_4784

Osallistujakassin sisältöä

Olen kuullut sanottavan, että skyrunneriksi ei synnytä, sellaiseksi tullaan. Tänään, elokuun 6. päivä 2016 selviäisi tuleeko minusta aito skyrunner. Tämä on tarina yhden itselle asettamieni unelmien täyttymyksestä. Edessä on matkan aikana järjestäjien mukaan 3km maantietä , 9km vuoristopolkua, 25km teknistä vuoristopolkua, 6km polutonta metsäreittiä ja 5km teknistä harjannetta sekä korkeuseroa 4500 kumulatiivisen nousumetrin muodossa. Tällä kaikella Tromsø Skyrace on ansainnut International Skyrunning Federationilta aseman yhdeksi kolmesta Extreme Skyrunning series sarjan osakilpailuista – eikä turhaan!

Matka alkaa helposti, kuten jokainen tarina. Lähtö tapahtuu uskomattoman upean Tromssan kaupungin keskustasta ja lähtee Tromssan kuuluisan sillan yli kohti Fjellheiseniä, joka on kilpailun ensimmäinen ja teknisesti helppo nousu. Sieltä matka jatkuisi yli Tromsdalstinden vuoren kohti Hamperokken vuorta, missä kierrettäisiin 5km pitkän harjanteen ja huipun kautta takaisin Tromsdaltinden yli Fjellheisenille ja siitä laskettaisiin takaisin Tromssan kaupunkiin. Kuulostaa helpolta? Niin minäkin kuvittelin vielä lauantaina kello kahdeksan aamulla. Olihan minulla jo kokemusta vuorijuoksuista ja paljon pidemmistäkin kilpailuista kuin mitä tämä tulisi olemaan. Kuinka väärässä olinkaan..

IMG_4851

Matkalla Fjellheisenille. Kuva: Jorma Kivelä

Oma kulkuni menee kuten olinkin ajatellut. Alun maantiellä pysyn helposti kärjen tuntumassa, mutta heti kun lähdetään ylämäkeen, niin jään kelkasta. Olen vain totuttuun tapaan todella hidas ylämäkeen, se on osa-alue mihin tarvitsen paljon harjoittelua kohti tulevia haasteita. Matkan Tromssasta Fjellheisenin yli Tromsdalstindenille roikun vielä kuitenkin jotenkuten mukavasti suhteutettuna muiden vauhtiin. Reitti ei ole vielä kuin paikoin hieman teknisempi ja pystyn juoksemaan vielä voimissaan olevilla jaloillani helpot osuudet aika kovaakin. Jalkamatkailuni on kuitenkin tuttua tarinaa; nousuissa jään kaikille, helpoissa alamäissä ohittelen kilpakumppaneita.

Ensimmäinen reitin todellinen haaste, Tromsdalstinden ylitys menee vielä jotenkin. Nousu vuorelle on raskas ja jyrkkä, mutta onneksi keli on lämmin ja tuuleton. Alhaalla roikkuvat pilvet vain heikentävät näkyvyyttä ja estävät ihailemasta maisemia. Huipulta lähdetään alas.. Hyvin teknistä reittiä! Nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, missä ymmärrän, että olen vain ja ainoastaan luullut olevani suhteellisen hyvä alamäkijuoksija. Reitti alas on tekninen ja jyrkkä, lasketaanpa väliin pätkä pyllymäkeäkin lumista rinnettä pitkin – tai itse kyllä osan siitä kierin alas. Yritin nimittäin pysyä sen laskun pystyssä ja vedin sellaiset pannut jäisellä rinteellä etten ole ikinä vetänyt. Juoksusauvat lentävät käsistä ja kierin hallitsemattomasti puoleen väliin tuota osuutta ennenkuin saan tietysti paljailla hanskattomilla käsilläni jarrutettua vauhdin. On muuten punaiset kädet, kun karkea jäinen lumi on syönyt niistä nahkaa! Loppuosuuden laskenkin sitten suosiolla kuten muutkin näyttää tekevän, pyllymäkeä jaloilla jarraten. Lasku päättyy julmaan kivikkoon, joten pitää olla tarkkana, että ehtii jarruttaa ennenkuin karahtaa kiville kuten niin moni uponnut haaksirikkoon joutunut alus. Täällä ei halua haaksirikkoutua. Vuorilla  ihminen kokee aina luonnon kahdet kasvot, yhtäaikaa äärettömän kauneuden ja julmuuden.

IMG_4846

Näkymää Tromsdalstindenin rinteeltä.

Tromsdalstindenin jälkeen saa nauttia hetken kauniista mukavasti juostavasta poluttomasta metsäreitistä, pystyn vielä juoksemaan ihan hyvää vauhtia ja saavunkin aika hyvävoimaisena huoltoon ennen nousua Hamperokkenin harjanteelle ja huipulle. Edessä olisi reitin vaativin osuus, joten tankkaan aika huolella. Ei ole nälkä, mutta tiedän, että kohta tarvitsen kaikkia fyysisiä ja henkisiä voimiani. Aloitan matkani kohti harjannetta Hyvin jyrkkää rinnettä pitkin, matka tuntuu pitkältä ja joudun vääntämään ihan tosissani kunnes kaikki – kaikki maailman väsymykset unohtuvat. On vain minä ja tuo harjanne. Upein paikka missä olen ikinä ollut.Vaikka harjanteen molemmin puolin on satojen metrien pystyjyrkät pudotukset ja harjanne on todella kapea, en yllätyksekseni pelkää. Nautin suunnattomasti harjanteella etenemisestä, väliin pystyn juoksemaankin. Olo on täysin epätodellinen. Tunnen samalla aikaa itseni mitättömän pieneksi vuoren suuruuden edessä, mutta silti niin suunnattoman suureksi. Olen saanut harrastukseni parissa käydä ennenkin uskomattoman hienoissa paikoissa, mutta nyt tämä on silti jotakin paljon enemmän. Jotain sellaista joka jättää pysyvän jäljen ihmiseen.

IMG_4871

Taiteilua Hamperokkenin harjanteella. Kuva: Luigi Dellarole

Jossain noin harjanteen puolivälissä näen vilaukselta edessäni valokuvaajan, hänen kohdalle saapuessa yllätyn täysin. Itse Kilian Jornet on harjanteella kuvaamassa juoksijoita. Juttelen Kilianin kanssa hetken ja nappaan itsestäni kuvan hänen kanssaan. Hieno muisto, maailman ehdottomasti paras vuorijuoksija kanssani samassa kuvassa Hamperokkenin harjanteella. Upeaa! Harjanteen lopulla saavun paikkaan, johon en olisi uskonut joutuvani. reitti lähtee käytännössä liki pystysuoraa seinämää pitkin kohti huippua. Tuo noin 50m korkea kiipeilyosuus on kyllä hurja kokemus. Ei mitään valjaita ja eikun ylös vain. Väännän itseni huipulle ja nousen seisomaan. Tunne on hieno, kerrassaan upea!! Epätodellisen hieno, tunnen itseni niin voittajaksi jo nyt! Olen huiputtanut Hamperokkenin noin 30km pitkän rankan vuorijuoksun väsyttämällä keholla!

Lähden laskeutumaan alas ja nyt viimeistään ymmärrän miksi reitti on niin vaativa. En ole kokenut ikinä mitään niin pelottavaa kuin tuo lasku Hamperokkenilta todella jyrkkää rinnettä alas. Rinteen yläosuuden ensimmäinen kilometri alaskäsin vie minulta liki 35 minuuttia. Väistelen kivivyöryjä ja varon itse aiheuttamasta niitä etten keilaisi kilpakumppaneitani kivillä. Tiedän, että parhaat juoksijat tulevat tämänkin rinteen alas todella nopeaa juoksemalla. Minä yritän vain selvitä hengissä – vaikka olenkin omasta mielestäni hyväkuntoinen kaveri, niin nyt tiedän miksi tämän lajin spesialistit ovat niin kovia kavereita. Nyt ihailen heidän taitojaan ihan uusin silmin – ja tiedän kuinka paljon parannettavaa itselläni on selviytyäkseni edes kelvollisesti ja turvallisemmin tällaisilta reiteiltä takaisin. Noin 3km pitkä lasku Hamperokkenilta alas vie minulta yli tunnin ja olen täysin poikki ja väsynyt – matkaa huoltoon on kuitenkin vielä hieman helpompaa ja loivempaa alamäkeä pitkin. Tuoreena tietäisin pystyväni juoksemaan tässä kivikossa aika lujaakin, mutta nyt joudun väliin kävelemään.

IMG_4841

Minä ja Kilian Jornet Hamperokkenin harjanteella.

Vihdoin saavun takaisin Hamperokkenin kierrokselta, reitin teknisesti rankin osuus on takana. Olen todella nälissäni – ensimmäistä kertaa ikinä missään kilpailussa. Syön keksejä, sipsejä ja energiapatukoita hyvällä antaumuksella ja mikään ei tuntuisi riittävän. On kuitenkin pakko lopettaa etten söisi yli. Jatkan matkaani kohti Tromsdalstindeniä, tuo sama paluumatkan poluton metsäreitti kulkee vielä jotenkin, mutta kun lähdetään kohti huippua huomaan olevani täysin köysissä. Askel vetää todella hitaasti ja alun erittäin mutainen nousu kaunista sulamisvesivirran reunaa pitkin tuntuu todella raskaalta – ja matkaa huipulle on vielä todella pitkästi. Reitti huipulle muuttuu hetkeksi loivemmaksi, mutten jaksa enää juosta. Sitten alkaa elämäni kovin nousu kohti vuoren huippua. En käsitä vieläkään, että kuinka oikein pystyin nousemaan huipulle. Ajattelin vain, että en halua luovuttaa ja että haluan saapua maaliin itseni voittaneena sekä saada soittaa sieltä kotiin Susannalle, että olen kunnossa ja selvittänyt reitin. Ajatukset läheisissä auttaa eteenkäsin, vaikka voimia ei enää olisikaan. Loputtomalta tuntuneen nousun jälkeen saavun kuin saavunkin huipulle. Siellä on pari järjestäjää tarkkailemassa juoksijoiden vointia. Kerron heille, oikeastaan valehtelen, että kaikki on ihan hyvin. Tarjoavat suklaata, voin kertoa, että maistui todella hyvälle!

IMG_4848

Hamperokkenin harjanteella. Tämä on Skyrunningia! Kuva: Kilian Jornet

Luulen jo, että pahin on takana, mutta lasku Tromsdalstindeniltä alas yllättää minut jälleen housut kintuissa. Täällä ihminen saattaa unohtaa rajoitteensa, mutta luonto ei kyllä unohda koskaan.. Taivas aukeaa ja aurinko nousee esiin. Näky on uskomattoman hieno. Katson kauas taivaanrantaan, horisonttiin. Niin, että välissä oleva ilmakin kuuluu minun maailmaani. Yhtäkkiä vuoret, pilvet ja taivas ovat sylissäni, aivan kuin sieluni koskettaisi niitä silmillään. Tuntuu kuin sisimpäni kasvaisi, mutta todellisuudessa sieluni saa yhteyden kotiinsa. Olen tavattoman väsynyt, mutta yhtäkkiä ymmärrän miksi kilpailuun liitetään englannin kielinen sanonta: ”soul skyrunning between the sea and the sky”. Nämä ovat niitä hetkiä joiden vuoksi kannattaa rääkätä itseään läpi pitkän talven, palkinto vuosien työstä, tänne asti ei muuten jaksaisi ja saavuttaisi tällaista tunnetta.

Pudottelen hitaasti itseäni alas vuorelta ja erittäin teknisessä kivikossa kohtaan näyn jota en olisi halunnut kohdata. Näen pelastushenkilökunnan naisjuoksijan luona joka makaa peiteltynä kivikossa. Luulen, että on kaatunut pahasti. Rinne on tosi jyrkkä ja kivikkoinen, vaikkeikaan Hamperokkenin laskun veroinen, niin silti vaativa ja vaarat ovat aina läsnä. Väsyneenä tekee helposti virheaskeleita.. Vastaani tulee pelastushelikopteri ja jää pörräämään taakseni, varmasti nostavat loukkaantuneen kyytiin. Oma matkani jatkuu hitaasti ja varmasti kohti Tromssan kaupunkia Fjellheisenin kautta. Pahimman laskun jälkeen reitti muuttuu taas helposti juostavaksi ja pystyn hitaasti hölkkäilemään. Otan jopa muutaman kilpakumppanin kiinni tällä osuudella, vaikka olen todella väsynyt. Reitti olisi nyt taitojani vastaava, mutta reidet sekä voimat ovat Tromsdalstindenillä ja Hamperokkenilla. Matka rinteen alta Fjellheisenille tuntuu loputtoman pitkältä, mutta vihdoin saavutan sen. Huollossa tankkaan vielä aika hyvin, koska on kova nälkä. Matkaa on enää 5 kilometriä maaliin ja käytännössä alamäkeä koko matka. Väitän, että menisin tuoreilla jaloilla tuon helposti alle 20 minuutin, mutta nyt huollosta maaliin menee täysin väsyneillä etureisillä ja keholla uskomattomalta tuntuvat noin 40 minuuttia.

IMG_4844

Hamperokkenin harjanne, uskomaton paikka!

12 tuntia, 19 minuuttia ja 59 sekunttia starttihetkeä myöhemmin saavun maaliin.Soitan kotiin Susannalle. Olen todella helpottunut, että olen ihan kunnossa, vaikkakin todella väsynyt. Parasta on aina se, että saa palata terveenä kotiin.  Sijoitukseni on kokonaiskisassa 96. kaikkiaan 200 matkaan lähteneestä, joten todella kaukana kärjestä. Mutta se ei himmennä yhtään sitä ylpeyttä mitä tunnen nyt, kun olen käynyt läpi tämän kilpailun. Olen toteuttanut yhden suurista unelmistani, selvittänyt Extreme Skyrunning sarjan osakilpailun. Pidän itse tätä parhaimpana suorituksena mitä olen tähän asti ikinä tehnyt ja arvostan tämän itse kaikkien muiden suorituksieni yläpuolelle, niin vaativana tätä kilpailua pidän. Vaikka keli olikin tänä vuonna hyvä, niin silti noin kolmasosa kilpailijoista ei päässyt koskaan maaliin, vaan heidät vedettiin reitiltä cut-off pisteissä, jotka tulee saavuttaa määräajassa. Olen nyt Tromsø Skyrace finisher ja äärettömän ylpeä siitä, tätä kokemusta minulta ei enää oteta pois ja kannan sitä ylpeänä mukanani koko loppu elämäni. Minusta on tullut nyt skyrunner!

Lopuksi: Tämä oli oikeasti ensimmäinen sellainen kilpailu mitä en pidä todellakaan kaikille sopivana. Vaikka en ole mikään huonokuntoinen kaveri, niin selviydyin kilpailusta vain vaivoin. En haluaisi olla tuolla Hamperokkenin alastulossa silloin kun iskee totaalinen väsymys ja keli kääntyy huonoksi. Tämä kilpailu vaatii hyvän kunnon lisäksi hyvää päätä ja kykyä toimia oikein haastavilla hetkillä kun on väsynyt. Toivon, että jokainen joka haaveilee näistä kilpailuista ymmärtäisi mihin on lähdössä, sillä kilpailussa on läsnä paikoin todella isot riskit ja reitti on todella haastava – en voi itsekään kehua täysin ymmärtäneeni mihin olin lauantaina aamulla lähdössä. Nyt tiedän ja lupaan, että jos joskus vielä vastaaviin kilpailuihin lähden, niin en lähde sinne näin huonosti harjoitelleena. En tiedä tulisiko tähän kilpailuun extreme skyrunning sarjan kahden muun kilpailun, Salomon Glen Coe Skylinen ja Kima Trophyn tavoin olla jonkinlainen karsintasysteemi millä kilpailijan tulee osoittaa kykenevänsä selviämään reitistä turvallisesti läpi päästäkseen mukaan. Ehkä, mutta ainakin tähän asti sinne on voinut ilmoittautua  kuka tahansa. Jokatapauksessa haaste on kova ja jos jostain, niin tästä kilpailusta voi hyvin sanoa, että kaikki maaliin saapuneet ovat voittajia, ajalla ei ole merkitystä.

Vaikka mies ei toiminutkaan tällä kertaa parhaalla mahdollisella tavalla, niin varusteet onneksi toimivat täysin ongelmitta. Tässä niistä tärkeimmät:

– Kengät Hoka One One Challenger ATR2
– Hoka One One F-light juoksuliivi
– Sukat Zeropoint ankle socks
– Compressport sääri- ja reisikompressiosuojat sekä over-shortsit
– Black Diamond Ultra Distance carbon FLZ vaellussauvat
– Alupaitana under armourin pitkähihainen kompressiopaita ja päällä WAA ultra equipmentin ultra carrier t-paita

Kilpailun viralliset nettisivut
Oma datani Stravasta
Kilpailun viralliset tulokset

 

 

Mainokset
Categories: Yleinen

Artikkelien selaus

Kommentointi on suljettu.

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: