Huhtikuun satoa

Pitkä talvi taittoi vihdoinkin niskansa ja keminmaanialainenkin pääsi jo hieman harjoittelemaan sulalla tiestöllä. Jotenkin sitä tuntee aina kuin heräävänsä horroksesta keväisin lumien alkaessa sulamaan. Minä kun en tunnetusti ole oikein mikään erikoisen suuri talven ystävä, vaikka toki talvella on kaltaiselleni harrastetason kilpajuoksijalle positiivisiakin puolia – kunhan kestää sen kaiken kylmyyden, pimeyden ja lumen tuomat hankaluudet. Talvi kun on hyvää aikaa kehittää maltillisella aerobisella harjoittelulla peruskestävyys riittävän täydelliseksi, tavoitteena hiussuoniston, keskeisverenkierron ja sydänlihaksen saattaminen kuntoon, hyvää kilpailuihin valmistavaa ja itse kilpailukautta varten. Kun onnistuu tässä, niin yleensä välttää yliharjoittelun mukanaan tuomat rasitusvammat ja sairastelut. Ei se toki niitä kokonaan sulje pois, mutta ihan varmasti vaara niiden suhteen on oleellisesti pienempi.

Vihdoin sulaakin assua tassun alla!

Huhtikuu aloitti itselläni kilpailuihin valmistavan kauden. Tavoitteena on jälleen juosta maraton aikaan 2.48.48h. Olenkin aloitellut maltillisesti nostelemaan pitkien lenkkien ja tasavauhtisten tv-reippaiden sekä kovien vetoharjoitusten vauhtia. Tällä hetkellä kaikki tuntuukin sujuvan kuten pitääkin. Mitään rasitusvammoja ei ole ollut, eikä sairaspäiviäkään. Pääpainon olen tavoilleni uskollisena kuitenkin pitänyt kevyessä hölkässä, enkä ole lähtenyt keulimaan kevyiden lenkkien vauhdeissakaan. Tämä on omien kokemusteni mukaan toiminut hyvin omalla kohdallani. Joskus, kun olen kokeillut vetää kevyetkin sillain pikkukovaa, niin lopputuloksena on ollut aina salto mortale, kuolonhyppy ilman turvaverkkoa, jonka seurauksena kunto on kääntynyt laskuun sekä aiheuttanut myös rasitusvammoja. Olenkin yrittänyt opetella ja oppia rytmittämään harjoitteluani vuorotyöhöni sopivaksi ja oppia palautumaan kunnolla kovista harjoituksista sekä kilpailuista. Minulla on vankka usko, että se on tie, joka kehittää aina.

Numeroiden valossa huhtikuu tuli päätökseen itselleni varsin mukavilla lukemilla. Juoksua sain tahkottua 520 kilometrin verran ja tehtyä oikeastaan kaikki kovat harjoitukset mitä oli tarkoituskin tehdä. Kruununa tietenkin kuun lopulla juoksemani Iin puolimaraton, joka päättyi lukemiin 1.23.56h, mihin voin olla tässä vaiheessa ihan tyytyväinen. Kovia harjoituksia olisi sykedatan mukaan voinut vetää ehkä jopa hieman enemmänkin. Nyt ensimmäisen kerran pääsin seuraamaan todellista kuukausittaista sykejakaumaani, kun löysin ohjelman joka synkkaa garminin kanssa niin, että saan nuo tiedot ulos yksinkertaisesti ja helposti. Ohjelman nimi on FinalSurge ja toimii ainakin iPhonen kanssa hyvin. Ohjelman ansiosta pystyn nyt huolehtimaan entistä paremmin kevyen huoltavan juoksun määrästä suhteessa koviin harjoituksiin ja kilpailuihin. Mielenkiintoista seurata miten tuo jakauma tulee nyt kehittymään jatkossa, kun tarkoitus olisi seuraavat kuukaudet kilpailla mahdollisimman paljon ja piikata sen kautta maratonkunto esiin. Ainakin kaksi iskua maratonille olen ajatellut tänä vuonna suorittaa. Toisen kesäkuun puolivälillä ja toisen SAULin SM-maratonilla Kempeleen Z-maratonilla. Näiden tulokset sitten määrittää, että tuleeko syksyllä vielä kolmaskin yritys Lappeenrannan SM-maratonilla. Jommalla kummalla pitäisi siis rikkoa SM-kilpailuun oikeuttava tulosraja joka on 2.51.00h. Sinänsä tuo SM-kisana osallistuminen ei mielestäni ihan haihattelua ole, koska viime vuonna juoksin 2.51.08h Oulun Terwamaratonilla.

 

Sykejakaumaa huhtikuulta. ”Marathon Pace” on kylläkin ns. PK2 alue. Noi Zonet niin, että Zone 1 on kevyttä, Zone 2 PK2 alue, Zone 3 vauhtikestävyyttä ja Zone 4 kovaa sekä maksimiharjoittelua.

Kevät on siis tullut ja jalka alkaa liikkumaan taas hieman rivakammin. Kunto tuntuu olevan nousussa ja odotan innolla tulevia kilpailuja. Nälkä juoksuun on kova ja harjoittelu tuntuu mukavalta. Kevään aikana myös ajatus valmentajan palkkaamisestakin on jyskytellyt takaraivossa, siitäkin huolimatta, että luotto omaan tekemiseenkin on kova. Voisi nimittäin tehdä hyvää käydä kausi tai pari jonkun toisen kuin itsensä valmennuksessa ja saada nähdä uusia näkökulmia asioihin. No, tämä kausi menee vielä ainakin omin konstein, mutta ehkä ensi kaudella taustalla on jo muutakin kuin omaa osaamista. Juoksu on kyllä kaikesta yksinkertaisuudestaan ihanan monimuotoinen ja monimutkainenkin harrastus. Mielestäni tärkeintä on säilyttää tekemisen helppous ja nautinto ja jopa ne kaikkein kovimmatkin treenit ovat sellaisia, kun asiat ovat kohdillaan. Huippusuoritukset tehdään rentouden tilasta, syvällä palautumisella ja oppimalla ettei pelkkä suorittaminen ole se optimaalisin tie kehittymiselle. Usein on uskallettava ottaa käteen vaikkapa hyvä kirja ja unohtaa se kalenteriin merkitty kova vetotreeni. Sillä tiellä olen huhtikuun yrittänyt parhaani mukaan kulkea. Kovaa, mutta silti rennosti ja varmasti palautuen.

Huhtikuu oli siis hyvä kuukausi ja sen sykähdyttävin hetki oli yhden idoleistani, Yuki Kawauchin voitto legendaarisella Bostonin maratonilla. Yuki Kawauchi rakastaa maratonia – ja maraton rakastaa Yuki Kawauchia. Tuota japanilaista maratonsamuraita vailla vertaa.

Idoli Yuki Kawauchi!!