Monthly Archives: kesäkuu 2018

Aavasaksan aurinkomaraton 2018

Tämä oli tällä kertaa maraton, joka oli minulle kuin kansansadun hiiren toimiminen kissalle räätälinä. Ei tullut takkia, tulisi housut, ei tullut housuja, tulisi liivit ja niin edelleen. Maraton on matka joka opettaa jokaisella kertaa jotakin, niin tälläkin kertaa.

img_8038

Maratonin lähtö

Lauantaina 16.6 päivä avautui selkeänä ja aurinkoisena. Hieman harmi, sillä edelliset päivät olivat olleet mukavan viileitä, siis mukavan viileitä maratonjuoksua ajatellen, muuten kyllä pidän lämpimistä ja jopa hellekeleistä yli kaiken. Normaalit aamupalat, puurot ja sen semmoiset sekä litra hart-sportia mukaan ja eikun kohti Ylitorniota missä juostaisiin tänään Aavasaksan aurinkomaraton. Mielessä tietysti, mikäpäs muu kuin maratonin voitto ja kolmen tunnin alitus.

Paikalle saavuttuani normaalit ilmoittautumiskäytännöt. Laput ja sen semmoiset – ja sitten verryttelemään. Olin jo heti kilpailupaikalle saapuessani huomannut, että tuulee – ja kovaa. Lähdin verryttelemään vastatuuleen ja tiesin heti, että tänään tulee kovat 42 kilometriä. Neljä kertaa juostavasta edestakaisesta reitistä kun juostaisin jokivarren ja peltoaukioiden keskellä noin puolet kovaan myötä- ja puolet vastatuuleen. Siinä voimien jakaminen olisi lopulta aika vaikeata. Keli on kuitenkin kaikille sama ja kun sitä ei voi itse säätää, niin näillä pitäisi nyt sitten mennä: +21C auringossa ja kova tuuli.

Itse kilpailu starttasi hyvin ja kulki kuten maratonin kuuluisikin kulkea. Ainakin alkuun.. Myötätuuleen juoksin rennosti n. 4’00-405/km tahtia ja ei tuntunut niinkuin missään. Vaan viiden kilometrin jälkeen pelin henki kyllä selvisikin hyvin. Vastatuuleen käännyttäessä oli kuin seinään olisi juossut ja tuohon puskiessa seitsemän kilometrin kohdilla nappas pohjekin jo kiinni niin, että jouduin pysähtymään hetkeksi hieman hieromaan sitä. Tahti tipahti vastatuuleen 4’10-4’15/km haminoille, mutta töitä siihen piti tehdä jo tosissaan. Tämä neljän kierroksen reitti menikin sitten tästä eteenkäsin jatkuvasti hiipuvalla tahdilla ja kun juomahuoltokaan ei omalta osaltani onnistunut täysin, niin aika raakasti hiipuvavauhtinen maraton oli edessä. Vauhti laski jatkuvasti loppua kohti ja kun tavoitteet valui toinen toisensa jälkeen sormista, niin lopulta selkäkin nousi loppukilometreillä hieman pystyyn, varsinkin kun kolmen tunnin rajapyykkikin lipsahti lopulta käsistä. Ei tullut takkia, tulisi housut, ei tullut housuja, tulisi liivit ja niin edelleen.

Lopulta saavuin maaliin ajassa 3.05,59h, mikä on huonoin maratonaikani vuosiin. Lopputulosta pitää kuitenkin kunnioittaa ja kieltämättä en ole onnistunut saamaan itseäni ihan siihen kuntoon kuin parina edellisenä vuotena. Sijoitus kilpailussa kuitenkin miellytti, koska olin maratonin toinen ja oman M40 ikäsarjan ykkönen. Vaan voittokin olisi ollut otettavissa kunnossa ollessani, kun voittaja Jussi Herttuala juoksi 2.59 ja risat. Viikkoa aiemmin voittaja Jussi juoksi puolimaratonin loistavasti 1.20,09h aikaan, joten keli oli hänellekin kyllä ilmeisesti kova. Oma kunto ei tällä hetkellä kyllä oikein ole ihan sitä mitä tahtoisin, mutta pitää nyt tämä kesä ja syksy mennä näin, sillä ajatuksieni mukaan tiedän mistä kiikastaa – vaan en enää ehdi lyhyellä aikavälillä asiaa juuri korjata. Nautin kuitenkin kilpailemisesta täysillä ja hyvällä höökillä – se on pääasia. Matka jatkuu ja tavoitteena on juosta ainakin yksi maraton alle kolmen tunnin tänäkin vuonna. Siihen on kuitenkin omasta mielestäni ihan täydet mahdollisuudet.

Categories: Yleinen

Toukokuun satoa

Tulipa kevät nopeasti, jopa uskomattoman nopeasti, kun ajattelen kuinka älytön määrä lunta täällä oli vielä huhtikuussa. Enpä olisi millään uskonut. Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että NUTS Karhunkierros on tänä vuonna jälleen ”munahanki” -kilpailu ja juoksututut pääsisivät kokemaan jälleen lumessa kahlaamista. Onneksi ei tullut mitään vetoa lyötyä, sillä hävinnyt olisin. Karhunkierroksen olosuhteet olivatkin liki parhaat mahdolliset, vaikka jopa liiankin lämmin päivälämpötila vei varmasti parasta terää juoksijoilta. Itsehän en tänä(kään) vuonna ollut mukana ja kilpailun seuraaminen kotoa käsin oli kilpailun edetessä kyllä taas kovin tuskallista. Kenties tuo perusmatka eli Karhunkierros edestakaisin pitää vielä kokea joskus? Kilpailu itsessäänhän oli hieno ja voittajan, Antti Itkosen askel oli todella lennokas. Nyt on liki rikottu 20h aika tuolle tuplakierrokselle. Se on muuten jo juoksua se!!

img_7707

Sain testiin Hoka One Onen uuden Profly -sarjan Mach tossut. Ovat mukavan napakat tossut ja miellyin heti niihin niin, että niistä on tullut omat suosikkitossut peruslenkeille.

Omat kilpailut jäivät toukokuun aikana yhteen 10000m ratakilpailuun, vaikka muitakin kilpailuja oli kyllä kalenteriin merkattuna.. Suoritukseni kymppitonnilla oli varmaan suhtkoht kunnon mukainen. Loppuaika 38.24min ei juuri mairittele, mutta se on totuus mitä pitää kunnioittaa. Hieman voi kyllä yrittää tulosta selitellä hellepäivällä ja sillä, että tuli kokeiltua ensimmäistä ja viimeistä kertaa juosta tuo brutaali matka piikkarit jalassa.. Alun n. 5km meni kyllä hyvin, mutta sen jälkeen pohkeet väsähti täysin ja en enää oikein jaksanut ponnistaa jalalla kuten kympillä pitäisi jaksaa. Uskon, että pohkeita säästävimmillä kisatossuilla ja viileämmällä kelillä tulos olisi voinut olla hieman parempi, mutta silti puhutaan maksimissaan minuutista. Palkinnoksi tuosta piikkarikokeilusta sainkin noin viikon ajaksi kivistelleet pohkeet.. Siinä samalla meni sivu suun suunniteltu 5000m ratajuoksu Rovaniemellä, mihin ei kivikovilla pohkeilla olllut mitään mahdollisuutta osallistua. Oppia siis ikä kaikki. Vaikka olenkin harrastanut juoksemista jo kahdeksan vuotta, niin aina tulee vastaan asioita joita pitää opiskella – usein kantapään – ja joskus pohkeidenkin kautta. Onneksi Suomalaisten ratajuoksujen osalta saatiin muuten toukokuussa kokea hieno hetki, kun Arttu Vattulainen juoksi 28.48,43 ajan alittaen EM-rajan. Tulos on todella kova, sillä kaikkina aikoina Suomessa on nyt Artun juoksun jälkeen 53 miestä, jotak ovat alittaneet kymppitonnilla 29 minuuttia. Tämä Artun on kaikkien aikojen tilastossa 37. nopein aika. 2000 -luvulla kovempaa on juossut vain Janne Holmen (28.09,94), Matti Räsänen (28.30,31) ja Samuli Vasala (28.30,31). Ratakymppi on kyllä sellainen matka, ettei sitä tulosta pysty vääntämään mihinkään suuntaan. Se antaa hyvin tarkan kunnon. Se on mielestäni vaikeampi matka kuin maantiekymppi, jossa saa tavallaan ”huilata” sekä ala-, että periaatteessa myös ylämäkeen, kun juostaan vähän ”eri lihaksilla”, tavallaan voimaa säästäen. Ratakymppiä voi kutsuakin jopa juoksu-urheilun peiliksi, se on erittäin hieno juoksumatka. Tilastoja kun katselee eri vuosilta, niin se näyttää ihan suoraan verrannollisen käyrän koko suomalaisen juoksu-urheilun tasoon laajemminkin.

img_7708

Toukokuussa juoksuharjoittelua kertyi 500km ja sykejakauma näyttää tältä.

Omasta 10000m ratajuoksusta jotenkin palauduttuani tuli kokeiltua kevään ensimmäistä polkujuoksua ja heti tietysti 30km/800m+ vetoa reippaalla askeleella, palkintona vuorostaan noin viikon ajaksi kivistävät betonireidet.. Eli vaikka juoksua toukokuulle kertyikin tarkalleen 500km, mikä on hyvä määrä, niin kovia harjoituksia jäi palautumattomuuden vuoksi tekemättä. Peruskunto on kuitenkin onneksi ihan hyvällä mallilla ja mitään rasitusvammoja ei ole ilmestynyt. Niinpä uskonkin, että kesän/syksyn aikana saan myös vauhtikestävyyden kuntoon kilpailujen kautta ja palautuminenkin tulee kovemmista treeneistä nopeutumaan. Ensimmäisistä kilpailuista ei kuitenkaan uskallakaan kovin kummoisia tuloksia odotella, mutta kesäkuussa on tarkoitus kuitenkin juosta ainakin yksi maraton.

Categories: Yleinen

Pidä blogia WordPress.comissa.