Tämä oli tällä kertaa maraton, joka oli minulle kuin kansansadun hiiren toimiminen kissalle räätälinä. Ei tullut takkia, tulisi housut, ei tullut housuja, tulisi liivit ja niin edelleen. Maraton on matka joka opettaa jokaisella kertaa jotakin, niin tälläkin kertaa.
Maratonin lähtö
Lauantaina 16.6 päivä avautui selkeänä ja aurinkoisena. Hieman harmi, sillä edelliset päivät olivat olleet mukavan viileitä, siis mukavan viileitä maratonjuoksua ajatellen, muuten kyllä pidän lämpimistä ja jopa hellekeleistä yli kaiken. Normaalit aamupalat, puurot ja sen semmoiset sekä litra hart-sportia mukaan ja eikun kohti Ylitorniota missä juostaisiin tänään Aavasaksan aurinkomaraton. Mielessä tietysti, mikäpäs muu kuin maratonin voitto ja kolmen tunnin alitus.
Paikalle saavuttuani normaalit ilmoittautumiskäytännöt. Laput ja sen semmoiset – ja sitten verryttelemään. Olin jo heti kilpailupaikalle saapuessani huomannut, että tuulee – ja kovaa. Lähdin verryttelemään vastatuuleen ja tiesin heti, että tänään tulee kovat 42 kilometriä. Neljä kertaa juostavasta edestakaisesta reitistä kun juostaisin jokivarren ja peltoaukioiden keskellä noin puolet kovaan myötä- ja puolet vastatuuleen. Siinä voimien jakaminen olisi lopulta aika vaikeata. Keli on kuitenkin kaikille sama ja kun sitä ei voi itse säätää, niin näillä pitäisi nyt sitten mennä: +21C auringossa ja kova tuuli.
Itse kilpailu starttasi hyvin ja kulki kuten maratonin kuuluisikin kulkea. Ainakin alkuun.. Myötätuuleen juoksin rennosti n. 4’00-405/km tahtia ja ei tuntunut niinkuin missään. Vaan viiden kilometrin jälkeen pelin henki kyllä selvisikin hyvin. Vastatuuleen käännyttäessä oli kuin seinään olisi juossut ja tuohon puskiessa seitsemän kilometrin kohdilla nappas pohjekin jo kiinni niin, että jouduin pysähtymään hetkeksi hieman hieromaan sitä. Tahti tipahti vastatuuleen 4’10-4’15/km haminoille, mutta töitä siihen piti tehdä jo tosissaan. Tämä neljän kierroksen reitti menikin sitten tästä eteenkäsin jatkuvasti hiipuvalla tahdilla ja kun juomahuoltokaan ei omalta osaltani onnistunut täysin, niin aika raakasti hiipuvavauhtinen maraton oli edessä. Vauhti laski jatkuvasti loppua kohti ja kun tavoitteet valui toinen toisensa jälkeen sormista, niin lopulta selkäkin nousi loppukilometreillä hieman pystyyn, varsinkin kun kolmen tunnin rajapyykkikin lipsahti lopulta käsistä. Ei tullut takkia, tulisi housut, ei tullut housuja, tulisi liivit ja niin edelleen.
Lopulta saavuin maaliin ajassa 3.05,59h, mikä on huonoin maratonaikani vuosiin. Lopputulosta pitää kuitenkin kunnioittaa ja kieltämättä en ole onnistunut saamaan itseäni ihan siihen kuntoon kuin parina edellisenä vuotena. Sijoitus kilpailussa kuitenkin miellytti, koska olin maratonin toinen ja oman M40 ikäsarjan ykkönen. Vaan voittokin olisi ollut otettavissa kunnossa ollessani, kun voittaja Jussi Herttuala juoksi 2.59 ja risat. Viikkoa aiemmin voittaja Jussi juoksi puolimaratonin loistavasti 1.20,09h aikaan, joten keli oli hänellekin kyllä ilmeisesti kova. Oma kunto ei tällä hetkellä kyllä oikein ole ihan sitä mitä tahtoisin, mutta pitää nyt tämä kesä ja syksy mennä näin, sillä ajatuksieni mukaan tiedän mistä kiikastaa – vaan en enää ehdi lyhyellä aikavälillä asiaa juuri korjata. Nautin kuitenkin kilpailemisesta täysillä ja hyvällä höökillä – se on pääasia. Matka jatkuu ja tavoitteena on juosta ainakin yksi maraton alle kolmen tunnin tänäkin vuonna. Siihen on kuitenkin omasta mielestäni ihan täydet mahdollisuudet.
Hyvällä Höökillä - Jalkamatkailijan tarinoita ja ajatuksia 