Huh hellettä kelpaa sanoa heinäkuun taivuttua elokuulle ja jalkamatkailijankin aloiteltua uuden kuukauden. Ihmiset pelkäävät perinteisesti ydinsotaa, mutta nykyään huoli on entistä enemmän myös ilmastonmuutoksessa. Vaikka itse nautinkin lämpimästä, niin ymmärrän näin pitkien hellejaksojen olevan myös ongelmallisia niin luonnon, kuin myös ihmisenkin kannalta näillä leveysasteilla. Pahimpana uhkana ihmiselle itselleen pidän kuitenkin edelleen sisältämme kumpuavaa uhkaa, herkkää taipumustamme päihderiippuvuuteen ja itsemme tuhoamiseen nopeammin muuten kuin ilmastonmuutoksen kautta, jos toki ilmastonmuutos huolettaa pidemmällä aikavälillä enemmän. Nykyinen elämä on kovin kiireistä ja pitää olla vahva pysyäkseen rattaiden kyydissä. Itselleni yksi keino pysyä tässä kyydissä on juoksu, tuo yksinkertainen liike, joka antaa elämääni rytmitystä sekä tarjoaa myös hetkiä milloin millään muulla kuin tuolla liikkeellä ei ole merkitystä. Se on minun henkireikäni, lepopaikkani, vaikka se ei varmasti aina siltä näytäkään, esimerkiksi kovaa pitkää vauhtikestävyyslenkkiä tehdessäni. Silloin olen kuitenkin toisessa kodissani, juostessani vailla arkisten asioiden ajatuksia, keskittyen vain tuohon juoksun tunteeseen. Juoksu on terapiaa, parhaimmillaan parasta mahdollista sellaista.
Kuivaniemen markkinahölkästä irtosi toinen sija.
Lämmintä siis riitti tänä kesänä heinäkuussa, mikä toisaalta kovin miellytti, mutta toisaalta toi myös omat haasteensa harrasteluuni. Kilometritkin jäivät heinäkuussa hieman vaatimattomiin 320 kilometriin juoksun osalta. osin tuon aiheutti pitkään jatkuneet hellekelit, mutta myös kilpaileminen Mikkelin maratonilla, joka luonnollisesti keventyleineen ja palautteluineen syö hieman noita kilometrejä. Tuntimääräisesti sen sijaan harjoittelua tuli mukavat reilut 51 tuntia, sillä juoksun ohella tein heinäkuussa yhden lyhyen vaellusreissun, kävelin reilut 7 tuntia sekä pyöräilin noin 12,5 tuntia. Hyvänä hankintana sainkin heinäkuussa käyttööni minulle uuden polkupyörän, jonka ostin käytettynä tuttavaltani Matiakselta. Kiitokset hänelle hyvistä kaupoista. Vaikka juoksu tietysti onkin minulle se ehdoton ykköslaji, niin joskus varsinkin kevyen aerobisen harjoittelun voi korvata muilla lajeilla, toisinaan se voi olla mielestäni jopa ihan viisasta. Juoksu kun on kuitenkin erittäin kuluttava laji, monessakin mielessä. Joskus on hyväksi rasittaa hengityselimistöä ja sydäntä jollain toisella tavalla ja antaa lihaksien, jänteiden ja luiden päästä hieman helpommalla. Näin uskoisin palautumiseni tehostuvan ja sitäkautta saavani lisää potkua myös juoksuharjoitteluun. Hyvinä tukilajeina pidän kävelyä, pyöräilyä ja uintia. Uinnissa olen vain ainakin toistaiseksi niin huono, että minulle nuo tukilajit ovat lähinnä nuo kävely sekä pyöräily.
Hellekeleillä pyörällä sotkeminen on helpompaa.
Kesä ja kisakausi on siis hyvällä mallilla ja vähimmäistavoite, maraton alle kolmen tunnin on tavoitettu. Nälkää parempaankin olisi kyllä jäljellä, mutta kovin tuntuu nyt siltä, että olen pitkän viime talven aikana hieman kadottanut punaista lankaa harjoittelussani ja tämän vuoksi en ehdi enää tänä vuonna korjata tasoani seuraavalle askeleelle, maratonin b-rajan 2.50h rikkomiseen. Ajatuksia tulevan talven harjoittelusta on kuitenkin syntynyt miettimällä mitä tein aiemmin ollessani hyvin lähellä tuon rajan saavuttamista kuin myös palaamalla tutkimaan niitä perusteoksia joiden avulla olen omaa harjoitteluani suunnittellut sovittaen oppeja omaan vuorotyöhöni sekä jo hieman korkeaan ikääni maratonjuoksijana.
Henäkuun harjoittelujakauma juoksun osalta.
Nälkää siis edelleen on ja se on hyvä asia. Sitä ennen nautin kuitenkin loppukesän ja syksyn kilpailuista. Kenties sieltä tulee vielä syyslentojen aikaan erittäin hyviäkin tuloksia, sillä kunto tuntuu olleen kuitenkin hieman nousussa kokoajan syksyä kohti ja mikä hienointa. Jalkamatkailijan jalka on noussut 100% terveenä koko kesän ajan. Tästä on hyvä jatkaa kohti tavoitteita – Hyvällä höökillä.
Hyvällä Höökillä - Jalkamatkailijan tarinoita ja ajatuksia 